Hae
Sanna Laitinen

Täydellisen lomamajoituksen metsästys

 

Voi hyvää päivää, miten paljon enemmän perheen kanssa reissatessa täytyy miettiä majoitusasioita! Ennen sitä vain klikkasi AirBnb:stä kivoimmannäköisen (ja kokonaistaloudellisesti edullisimman) kämpän, sen suuremmin miettimättä. Entä nyt kun on pieni vauva matkassa mukana?

No ensinnäkin tuo tavarapaljous on aivan hirveää, mikä meillä on mukana! En ole ikinä pakannut itselleni näin vähän matkatavaraa mukaan, vaikka aiemmin matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla. Samaan aikaan en ole ikinä reissannut näin ison tavaramäärän kanssa.

Eino-vauvalle on oma käsimatkatavaralaukku. Mulle, Jonille ja Einolle yhteinen pieni ruumalaukku. Mulle ja Jonille pienet käsimatkatavaraveskat. Einon turvakaukalo, ja vaunujen jäätävänkokoinen lentosäkki (ja onneksi taidettiin vielä rikkoa meidän Hollannista erittäin huonolla ostokokemuksella hankitut Bugaboot… Voi perjantai kun voi ärsyttää! Miksi kaikki menee aina samaan aikaan rikki?). Miettikää kaksi aikuista kantamassa tuota määrää, ja vauvaa, terminaalien halki. Entä miten kamppeet mahtuu vuokra-autoon?

Onneksi mahtui, ja perillä ollaan! Onneksi matkustaminen meni tosi levollisesti, kuten viime kirjoituksessakin kerroin.

 

 

No sitten se majoittumisaspekti. Tehdessäni tammikuussa työpäivän asiakkaani toimistolla, tulin samalla kysyneeksi vinkkejä lasten kanssa reissaamiseen. Onneksi kysyin, niin osasin ottaa huomioon pari asiaa.

Vauva nukkuu päiväunia ja menee aikaisin nukkumaan. Haluanko viettää iltani hiljaa hiiskumatta pienessä hotellihuoneessa? Majoituksen ensimmäisiksi kriteereiksi valikoitui siis terassi, parveke tai oma piha – ja ehkä lisähuonekin.

No, puolivuotias vauva jo syö jonkin verran kiinteitä ruokia. Haluammeko säilyttää ruokia omassa jääkaapissa? Missä lämmitämme ruoan? Miten astioiden tiskaus hoituu? Majoituksessa on siis oltava keittiö.

En tiedä teidän jälkikasvusta, mutta meidän esikoinen puklaa minkä kerkiää. Ainakin pelkkää maitoa syötyään. Myös niskapaskat ovat arkipäivää. Pyykkäysmahdollisuus on siis välttämätön. Varsinkin kun itselle tuli pakattua mukaan niin vähän vaatteita…

Lisäksi paikan päällä pitäisi päästä pysäköimään auto loman ajaksi. Tämäkään ei ole varsinkaan kaupunkien keskustoissa aina ihan itsestäänselvää.

No, välttämättömyyksien jälkeen seuraa ”olisi ihan kiva”-lista…

Työtä tehdään täältäkin – en vaan osaa vielä organisoida työhommiani niin, ettei yhtään mitään jäisi matkan ajalle to do -listalle. Ihan vähän vaan näpsyttelen silloin kun pojat nukkuu päiväunia. Wifi olisi siis kiva.

Sen lisäksi Etelä-Ranskassa on kesäkuussa jo kuuma. Uima-allas olisi ihan kiva lisä pihalle.

Ja oma rauha. Tapahtumissa on aina ihmisvilinässä ja kiireessä ja hälinässä. Haluan omaa rauhaa. Joo, tämä siirtyi heti prioriteettilistassa tooodella korkealle.

Hieno näköala olisi myös kiva.

Airbnb-asunnot taitaa olla siis Bed and breakfastien lisäksi meille sopivimpia vaihtoehtoja, huoneistohotelleja ja hotellihuoneita kurkin, mutta edellämainitut välttämättömyydet eivät ihan toteutuneet, ja hinnat ovat silti aivan pilvissä.

Ja löytyihän meille, kaksi aivan ihanaa majoitusta matkan ajalle. Ensimmäinen on ainakin aivan unelmien täyttymys.

Jäikö listasta jotain uupumaan? Millaisia muita asioita ottaisit huomioon? (Esimerkiksi esteettömyys olisi muuten kiva… mutta porrastreenit kasvattaa kuntoa 😀 )

Ja entä sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa liikkua – sitten tarvitaan uima-altaan ympärille aita, ja mitähän kaikkea vielä 😀 Miten te äidit ja isät pidätte jälkikasvunne (ja itsenne) hengissä myös lomamatkoilla?

Sanna

Matkalla vauvan kanssa

 

Puoli vuotta perhe-elämää takana: on ulkomaan reissun aika. Einolle hankittiin viisikuisena oma passi, jotta päästäisiin jokavuotiselle Etelä-Ranskan matkalle yhdessä.

Kävin yläasteeni Aixin vieressä Luynesin kylän puolella sijaitsevassa kaksikielisessä koulussa. Siitä lähtien Ranskan reissut ovat kuuluneet vuosittain kalenteriin – joko touko-kesäkuussa tai elo-syyskuussa, kun kelit ovat miellyttävät ja turisteja ei ole ihan valtavia määriä (myös ranskalaiset tykkäävät lomailla lomakautensa aikana täällä etelässä!).

Etukäteen jännitin itse matkustamisesta muutamaa asiaa – kuinka Eino jaksaa reissata melkein koko päivän, miten koneessa pienen korvat jaksavat paineenvaihtelut, ja millaisin välinein me lähdetään matkaan, mitä kaikkea kannattaa ottaa mukaan ja kuinka kaikki tavarat saadaan roudattua!

Päädyttiin siihen, että otetaan omat vaunut ja oma turvakaukalo mukaan. Lentokentältä oli määrä vuokrata auto, mutta terminaalin vaihdoksen verran kamppeet oli roudattava käsin vauvan kantamisen lisäksi. Omat vaunut ja oma kaukalo valikoituivat mukaan puhtaasti turvallisuus- ja mukavuussyistä, vaikka hirveän tavaramäärän raijaamisessa onkin omat kommervenkkinsä.

Lentokoneessa kaukalon ja vaunut/rattaat saa aina ruumaan. Ne kannattaa olla kuitenkin hyvin pakattuna, itse aina kauhulla katselen miten matkatavaroita käsitellään (vaikka ymmärrän hyvin työntekijöitä, aikapaineita ja yksinkertaisesti 20-kiloisten tavaroiden käsittelytekniikkaa). Varsinkin kaukalon mukaanottaminen hirvitti tästä syystä – jos kaukalo olisi meidän pitänyt lähettää koneen ruumaan, olisin tehnyt päätöksen jättää kallis kaukalo kotiin ja vuokrata autonvuokrauksen kanssa uusi kentältä.

Lueskeltuani vauvan kanssa matkustamisesta, tuntui turvallisimmalta varata Einolle kaukaloineen koneesta oma paikka vanhempien välistä. Tämä osoittautui hyväksi valinnaksi, vaikkei tietysti edullisimmaksi – vanhemman sylissä vauva matkustaa tietysti halvemmalla kuin ihan omalla paikallaan. Einon paikasta maksettiin siis normaali lastenlipun hinta, mutta oli todella mukavaa saada oma rivi kolmen ja puolen tunnin matkan ajaksi.

Jos siellä mietitään kaukalon ottamista mukaan koneen matkustamoon, kannattaa tarkistaa, mahtuuko teidän kaukalonne istumapaikalle. Tiedot löytyy lentoyhtiöiden nettisivuilta, ja kokostandardit ja -koodit turvakaukalon valmistajan sivuilta. Itse vielä mittanauhan kanssa kävin kaukalon läpi varmistuakseni siitä, että todella mahdutaan matkustamoon.

Einon kanssa koko tämä puoli vuotta on mennyt aivan valtavan hienosti, meidän pieni poika on saanut reissata jo valmiiksi kahden kaupungin väliä ja tavata paljon sukulaisia – tämäkin reissu meni todella ihanasti. Hän oli niin reipas pieni matkustaja koko päivän, ei itkeskellyt turhia ja sai kanssamatkustajatkin hymyilemään. Rakas pieni reissumies.

Toinen lukunsa onkin sitten se, kuinka valikoin meille reissuasumukset. Mitä kaikkea pitääkin nyt ottaa huomioon, kun kahden aikuisen lisäksi mukana on pieni (kiinteitä ruokiakin jo syövä) vauva! Hotellihuone, apartment hotel, Airbnb-asunto? Haluaisitteko kuulla ajatuksiani tästä?

Reissuterkuin,
Sanna