Hae
Sanna Laitinen

Paino noussut yli 10 kg – millainen painonnousu raskaudessa on liikaa?

 

Moikkuli taas!

Joku sanoi että keskiraskaudessa aika kuluu nopeasti. No totta se on, hirveää vauhtia menee aika! Onhan tähän tokaan raskauskolmannekseen mahtunut myös vuoden kiireisimmät sesongit kuten Black Friday ja joulu, koronarajoitusten kanssa pähkäilyt ja joulun ihanat vapaat.

Nyt on poika taas päiväkodissa ja arki alkanut meidän perheessä. Jatkan äitiysPT-Iinan kanssa treenejä salilla, tuntuu niin hyvältä!

Paino nousee – liikaako?

Vatsa tuntuu aivan valtavalta vaikkei se saliselfiessä niin näykään. Neuvolassa vähän naureskeltiin jo joulukuussa mun 10 kilon painonlisäykselle ja oon miettinyt että onko se muka liikaa – esikoisen raskaudesta tuli saman verran. Koetan ajatella että aivan sama paljonko painoa tulee, mutta kieltämättä neuvolan kommentit jo esikoisen raskauden aikana painonnousun osalta on pistänyt mietityttämään. Millainen painonnousu on liikaa?

On ihan outo tilanne edes hiukan stressata omasta painolukemasta, kun normaalisti en ole yhtään tietoinen paljonko painan. Nyt tiedän tämänkin raskauden osalta painon rv 3, rv 8, rv 16, rv 20 ja niin edelleen… Osaisin piirtää kuvaajan ensin painon laskusta ja sitten sen nousemisesta. Samalla tavalla käyttäytyy painolukema kuin esikoista odottaessa – silloin tuli (ja meni) 20 kg.

Raskauksien ulkopuolella en käy vaa-alla ollenkaan. Sillä ei ole minulle mitään väliä, koen voivani paremmin kun en seuraa täysin yhdentekevää lukemaa ollenkaan.

Mutta lapsen takia tietenkin terveydentilaa seurataan. Ja hyväkin seurata, olen itse oikein kunnostautunut oman kroppani toiminnassa ja teen parhaani, mutta armollisesti.

Harmittaa jos painolukemasta meinaa tulla minulle mörkö. Sitä vähiten toivoisin, en itselleni enkä kenellekään muullekaan.

No painonnousuun vaikuttaa aika oleellisesti omat elintavat, syöminen etenkin. Ja varsinkin kun liikkuminen on hidastunut ja vähentynyt. Tässäkin raskaudessa mulla on kylläisyydentunne hävinnyt kokonaan. En tunne ähkyä. Nälkää tunnen kyllä, ja janoa. 😀 Voisin siis oikein hyvin syödä paljon enemmän kerralla kuin normaalitilanteessa. Ei mikään ihme siis että elopaino nousee. Eikä se mua haittaakaan niin pitkään kun vauvalla on kaikki hyvin. Mutta pelkään toruja neuvolasta!

Onko siellä kohtalontovereita? Voinko nyt lopettaa tän painon miettimisen, vai kuinka paljon mun tarvii stressata asiaa?

Sanna

Yllätysmatka Saariselälle ja korona-ahdistus

Hei ja hyvää uutta vuotta. <3 Ennen kuin päivittelen rv 26 kuulumisia, tiivistän meidän Lapin matkan teille. Matkanhan varasin meidän kolmen hengen perheelle jo joskus elo-syyskuussa kun koronarajoitukset ja -tapaukset olivat lievimmillään, ja haaveilin yhteisestä matkasta. Päätin että tässä on miehelleni joulu- ja synttärilahja, reissu talveen! Hauskinta (tuskin miehelle) oli se, että hän sai tietää reissusta vasta joululahjana, jouluaattona. Toki olihan asiaankuuluvat kalenterivaraukset jo tehty etukäteen hyvissä ajoin, jottei mitään muuta keksittäisi reissupäivien ajalle.

Reissu suuntautui Northern Lights Villagen lasi-igluihin Saariselälle. Lennettiin Ivaloon ja siitä kyydillä Saariselälle lumen keskelle. Lasi-iglut sijaitsevat vähän keskustan ulkopuolella, mutta esimerkiksi laskettelurinteisiin on kävelymatka. Toivoin matkalta rauhaa ja yhdessäoloa, ja sitä saatiin!

Joulua kohti kiihtyvät koronaluvut ja Lapin sairaanhoitopiirin suositus välttää kaikkea välttämätöntä matkailua Lappiin asettivat omat stressinaiheensa, tietenkin, matkalle. Reissu oltiin varattu hyvissä ajoin ja pelkäsin etten saisi siirrettyä sitä meille sopivasti. Päätin että lähdetään, jos ajatus reissusta vain sopii muulle perheelle.

Pieni huonon omatunnon kolkutus takaraivossa siis lähdettiin matkalle. Perillä oli kuitenkin ihanan rauhallista. Iglun lasi-ikkunoista ja -katosta oli mukavaa ihmetellä talvista metsämaisemaa ja vuodenvaihteen rakettien räiskettä. Väentungosta ei tavattu missään – eikä etsittykään – lentoasemilla. Sen sijaan käytiin rapsuttelemassa poroja, tavattiin 2-vuotiaan iloksi joulupukki jolta saatiin pienet lahjat, ihailtiin maisemia omalla huskysafarilla, pulkkailtiin ja grillattiin vaahtokarkkeja. Ja syötiin.

Paljon ehti kolmessa päivässä. Oli kivaa olla vaan kaikki yhdessä, kaukana velvollisuuksista, ja kokea pitkästä aikaa pohjoisen rauha.

On kuitenkin taas kiva olla kotona, omien pöperöiden parissa, ja starttailla hyvin fiiliksin uutta vuotta.

Mitä sun vuodenvaihteeseen kuuluu?

Sanna