Hae
Sanna Laitinen

Paras muutos syntyy pikkukriisistä

 

Heräsin tänä kesänä ajatukseen; mulla on vain yksi elämä. Vanhana kiikkustuolissa tuskin tulee harmiteltua tehtyjä asioita – kuulemma eniten harmittaa tekemättömyydet. Mitä haluan elämältä? Ja mitä en halua?

Mä olen todella työnarkkari. Myös tyhmä olen ollut, kun rahan tienaaminen on monesti mennyt esimerkiksi ystävätreffien (ja muidenkin treffien) tai sellaisten opiskelujen tielle, jotka eivät ole tuntuneet mielenkiintoisilta.

Perheenlisäyksen ansiosta, ja takia, mä oon luopunut isosta työkuormasta, ja keskittynyt maltilliseen määrään töitä tänä vuonna. Multa ei enää saa promoja myymälämaistatuksiin. Enää ei ole satoja taphtumatyöntekijöitä reservissä. Better Events on nyt Sanna ja Essi. Ne juontavat ja esiintyvät tapahtuma-alan moniosaajat. Ihan niin kuin se alussa olikin, niin kuin sen pitikin mennä. Sanna ja Essi. Santtu ja sen sisko Esko.

Kesällä mulla on todellakin ollut aikaa. Ihana Ranskan reissu ekaa kertaa perheenä. Leppoisia päiviä kahdestaan Eino-vauvan kanssa. Välillä Eikku on ollut hoidossakin, ja oon saanut paljon aikaa omille ajatuksille.

Niin. Mitä mä haluan elämältä, parisuhteelta, työltä, entä harrastuksien osalta? Miten meidän parisuhde voi? Teenkö mä asioita joita haluan tehdä?

Ehkä mulla on kolmenkympin kriisi, mutta koin juhannuksen ympärillä aivan järisyttävän herätyksen. Teenkö mä kaikkia niitä asioita, mitä mä oikeasti haluan tehdä, olla, toteuttaa? Jos en, niin miksi en?

Haluan onnellisen parisuhteen. Ja onnellisen perheen. Onko mulla sellainen?

Haluan toteuttaa itseäni työelämässä. Ja elämässä. Toteutanko mä?

Haluan olla läsnä. Ja luova. Olenko mä?

Haluan oppia lisää esiintymisestä, kommunikointi- ja vuorovaikutustaidoista, puhetekniikoista. Haluan kehittyä puhujana ja esiintyjänä. Teenkö mä sitä?

Haluan ehdottomasti jatkaa uraani ammattijuontajana. Luojan kiitos, tässä mä olen pro.

Haluan laulaa. Kehittää ääntäni. Millaisia asioita mä olen sen eteen tehnyt?

Haluan treenata ja voida hyvin, ja innostaa myös muita samaan. Toteutuuko tämä?

Haluan, että kaikki muutkin pysähtyisivät pohtimaan, mitä haluavat. Ja mitä eivät halua. Ja mitä seuraavaksi, nyt, on tehtävä, jotta saadaan mitä halutaan.

 

PNo siis. Nyt, Sanna, alas sieltä pilvenhattaralta ja katso totuutta silmään. Pahinta on valehdella ihan itselleen. Nyt rehellisesti – analysoi, missä mennään ja mikä on tavoitetila. Mitä on tehtävissä?

Pikaisella katsauksella; en mä nyt ihan sivuraiteilla ole tämän elämäni kanssa, mutta vähän hukassa.

Siispä aloitin laulutunnit.

Aloin taas inspiroitua hyvistä puheista, kouluttajista ja esiintymisen asiantuntijoista.

Parisuhteessa juteltiin meidän ideaaliparisuhteesta ja rakastuttiin uudelleen. Kun vaan aina muistaisi tarpeeksi puhua, olla läsnä, ottaa huomioon, pyrkiä olemaan maailman paras puoliso. Jatkossa muistan aina.

Sovin itseni kanssa, että vähennän somen selaamista ja keskityn olennaisempaan.
Sovin myös että lopetan myös kiroilun ja jokaisesta kirosanasta tulee viisi punnerrusta (tänäänkin tullut aika liuta punnerruksia..).

Syksyn juontokeikkakalenteri alkaa ihanasti täyttyä. Siitä kiitos parhaille asiakkaille.

Mä alan taas elää! Musta tuntuu hyvältä. Kyllä mä tästä löydän taas seuraavan suunnan.

 

Hei. Ja mä haluan myös juhlat. Kolmekymmentä mittariin! Mutta millaisetkohan olisivat mun juhlat?

Paras muutos syntyy kriisistä.

Sanna

Täydellisen lomamajoituksen metsästys

 

Voi hyvää päivää, miten paljon enemmän perheen kanssa reissatessa täytyy miettiä majoitusasioita! Ennen sitä vain klikkasi AirBnb:stä kivoimmannäköisen (ja kokonaistaloudellisesti edullisimman) kämpän, sen suuremmin miettimättä. Entä nyt kun on pieni vauva matkassa mukana?

No ensinnäkin tuo tavarapaljous on aivan hirveää, mikä meillä on mukana! En ole ikinä pakannut itselleni näin vähän matkatavaraa mukaan, vaikka aiemmin matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla. Samaan aikaan en ole ikinä reissannut näin ison tavaramäärän kanssa.

Eino-vauvalle on oma käsimatkatavaralaukku. Mulle, Jonille ja Einolle yhteinen pieni ruumalaukku. Mulle ja Jonille pienet käsimatkatavaraveskat. Einon turvakaukalo, ja vaunujen jäätävänkokoinen lentosäkki (ja onneksi taidettiin vielä rikkoa meidän Hollannista erittäin huonolla ostokokemuksella hankitut Bugaboot… Voi perjantai kun voi ärsyttää! Miksi kaikki menee aina samaan aikaan rikki?). Miettikää kaksi aikuista kantamassa tuota määrää, ja vauvaa, terminaalien halki. Entä miten kamppeet mahtuu vuokra-autoon?

Onneksi mahtui, ja perillä ollaan! Onneksi matkustaminen meni tosi levollisesti, kuten viime kirjoituksessakin kerroin.

 

 

No sitten se majoittumisaspekti. Tehdessäni tammikuussa työpäivän asiakkaani toimistolla, tulin samalla kysyneeksi vinkkejä lasten kanssa reissaamiseen. Onneksi kysyin, niin osasin ottaa huomioon pari asiaa.

Vauva nukkuu päiväunia ja menee aikaisin nukkumaan. Haluanko viettää iltani hiljaa hiiskumatta pienessä hotellihuoneessa? Majoituksen ensimmäisiksi kriteereiksi valikoitui siis terassi, parveke tai oma piha – ja ehkä lisähuonekin.

No, puolivuotias vauva jo syö jonkin verran kiinteitä ruokia. Haluammeko säilyttää ruokia omassa jääkaapissa? Missä lämmitämme ruoan? Miten astioiden tiskaus hoituu? Majoituksessa on siis oltava keittiö.

En tiedä teidän jälkikasvusta, mutta meidän esikoinen puklaa minkä kerkiää. Ainakin pelkkää maitoa syötyään. Myös niskapaskat ovat arkipäivää. Pyykkäysmahdollisuus on siis välttämätön. Varsinkin kun itselle tuli pakattua mukaan niin vähän vaatteita…

Lisäksi paikan päällä pitäisi päästä pysäköimään auto loman ajaksi. Tämäkään ei ole varsinkaan kaupunkien keskustoissa aina ihan itsestäänselvää.

No, välttämättömyyksien jälkeen seuraa ”olisi ihan kiva”-lista…

Työtä tehdään täältäkin – en vaan osaa vielä organisoida työhommiani niin, ettei yhtään mitään jäisi matkan ajalle to do -listalle. Ihan vähän vaan näpsyttelen silloin kun pojat nukkuu päiväunia. Wifi olisi siis kiva.

Sen lisäksi Etelä-Ranskassa on kesäkuussa jo kuuma. Uima-allas olisi ihan kiva lisä pihalle.

Ja oma rauha. Tapahtumissa on aina ihmisvilinässä ja kiireessä ja hälinässä. Haluan omaa rauhaa. Joo, tämä siirtyi heti prioriteettilistassa tooodella korkealle.

Hieno näköala olisi myös kiva.

Airbnb-asunnot taitaa olla siis Bed and breakfastien lisäksi meille sopivimpia vaihtoehtoja, huoneistohotelleja ja hotellihuoneita kurkin, mutta edellämainitut välttämättömyydet eivät ihan toteutuneet, ja hinnat ovat silti aivan pilvissä.

Ja löytyihän meille, kaksi aivan ihanaa majoitusta matkan ajalle. Ensimmäinen on ainakin aivan unelmien täyttymys.

Jäikö listasta jotain uupumaan? Millaisia muita asioita ottaisit huomioon? (Esimerkiksi esteettömyys olisi muuten kiva… mutta porrastreenit kasvattaa kuntoa 😀 )

Ja entä sitten kun lapsi kasvaa ja alkaa liikkua – sitten tarvitaan uima-altaan ympärille aita, ja mitähän kaikkea vielä 😀 Miten te äidit ja isät pidätte jälkikasvunne (ja itsenne) hengissä myös lomamatkoilla?

Sanna