Hae
Sanna Laitinen

Tervetuloa!

Onpa jännittävää aloittaa aivan puhtaalta pöydältä. Uusi blogi, uudella Vaikuttajamedian alustalla.

Totta puhuen hukkasin vanhan blogini, ja toisaalta ihan hyvä niin. Siirtelin tietoja palvelimilta toisille somelomaa käynnistellessäni, ja nyt en enää ole ihan perillä, mitkä osat vanhasta blogistani ovat missäkin… Blogeissani on paljon hyviä muistoja elämästäni vuodesta 2010 lähtien, mutta nyt on hyvä hetki aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.

Muutos ei voisi tulla parempaan saumaan – tapahtuuhan täällä elämässäni parhaillaan varsin paljon.

Kuka sitten on Sanna Laitinen? Jotkut tietävät minut Tikis-treenimediasta – toiminhan Tikis-porukassa yhtenä valmentajista. Nyt toki äitiyslomalla, koska esimerkiksi Kesäkuntoon-valmennukseen ei ihan ymmärrettävistä syistä voi tällä hetkellä kuvata lisäsisältöä.

Joku voi tietää minut Better Eventsin tai muiden tapahtumahommien kautta. Touhuan tapahtumamarkkinoinnissa erilaisissa asiantuntijatehtävissä – avustan tuotannoissa, juonnan ja esiinnyn. Joku voi bongailla mua kauppakeskuksissa erilaisista tapahtumiin liittyvissä hommissa. Elän mielestäni varsin hienoa elämää, tarinani tähän asti on kaiken ylpeilyn arvoinen!

Mitä muuta? Pelkästä instafiidistä tuskin koskaan saa selville kenenkään elämän todellisia käänteitä – täälläkin on kokemuksia esimerkiksi eroihin päätyneistä parisuhteista ja raskautumisen yrittämisestä. Kriisivuodet ovat tuoneet mukanaan (ja onneksi aina myös vieneet mennessään) uupumusta ja masennusoireita. Olen lisäksi valtaosan elämästäni ollut aivan varma etten koskaan hanki lapsia (tai korkeintaan puolikkaan). Tai mene naimisiin. Tai osta omaa kotia, tai käy kahdeksasta neljään -päivätöissä. Tai ainakaan en asu Suomessa.

Olen matkustanut varsin paljon ja asunut vuosia poissa kotimaasta. Tänä päivänä kärsin ilmastoahdistuksesta ja säälin esimerkiksi Balin kaltaisia, turismin tuhoamia saaria. Silti olen yksityisautoilija ja haaveilen Ranskan reissuista ja muista luksuksena pitämistäni jutuista, ja elän toisinaan varsin porsastellen.

Tällä hetkellä elän elämäni mullistavinta vaihetta – avopuolisoni Jonin kanssa asumme kahta kotia ja kahta kaupunkia. Perheeseen on aivan vastikään syntynyt uusi jäsen, tänään viikon ikäinen! Yrittäjinä koetamme tehdä parhaamme, että kumpikin ehtii paitsi kasvattaa ja tutustua yhteiseen pieneen ihmeeseemme mahdollisimman paljon – ja silti saada jostakin täytettä tämän kummallisen perheen taloudellisiin toimintaedellytyksiin.

Blogini ovat kautta aikain käsitelleet hyvinvointia omien kuulumisieni lisäksi. Saman linjan toivon jatkuvan yhä – toki nyt kun elämäni pyörii tuon pienen ihmeen ympärillä, pääsette halutessanne kuulemaan meidän perheen arjesta. Blogi on minulle väylä purkaa ajatuksia – varsinkin nyt on sen aika, tarvitsen tätä itse enemmän kuin kukaan muu tarvitsee blogiani. Blogini tukee siis omaa hyvinvointiani.

Kuinka sopeudun uuteen rooliini äitinä? Kuinka palaudun synnytyksestä fyysisesti? Miten työt jatkuvat tästä eteenpäin – onko minulle töitä? Millaisia ilmiöitä tulee vastaan äidin ja yrittäjyyden, tai työelämän, yhdistämisen kanssa? Kuinka treenit jatkuvat tästä eteenpäin? Siinä onkin seuraamista.

Lämpimästi tervetuloa mukaan.

Sanna

 

Kuvat on ottanut ihana Sania Svinarenko Tikis Kesäkuntoon 2018 -valmennusta varten.

4 kommenttia

  1. -Kadi kirjoitti:

    Oi ihanaa, että kirjoitat taas! Innolla odotan etenkin vauvajuttuja, koska itselläni vauvahaaveet vain kasvaa ja oman asunnon metsästys on täyttä vauhtia käynnissä. Luin joskus kauan aikaa sitten blogiasi, missä kirjoittelit muotijutuista 🤔 vuosi taisi olla jotain 2010-2013? Kommentoinkin muutaman kerran julkaisujasi. Pidän paljon kirjoitustyylistäsi 🙂 aivan ihanaa uudenlaisen elämän aloitusta sinulle ja puolisollesi pienen ihmeen kanssa.

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Voi ihana, muistankin sinut tuon ajan blogiajoilta. 🙂 Ihanana kuulla, että siellä on oman kodin etsintä käynnissä, ja toivotan kaikkea hyvää vauva-ajatuksiin liittyen. Muista ettei vauvoja tehdä – ne tulee sitten kun ne haluaa. <3

  2. Aliisa kirjoitti:

    Pakko kommentoida tähän. Tää kirjoitus toi hyvin vahvasti meidän baby blues -ajan mieleen. En tiedä onko se edes ihan loppunutkaan vielä, vaikka tyttö on jo 2,5v 😄 Mä olin hysteerinen vauvan syntymästä alkaen, mulla oli koko ajan kännykkä hälyttämässä yötä päivää, milloin pitää imettää. Lisäksi meidän piti muuttaa seuraavana päivänä, kun päästiin sairaalasta. Asuttiin pari päivää uudessa asunnossa, ja aloin saada astmaoireita. Oli pakko muuttaa heti uudestaan. Viikon sisällä muutettiin siis kaksi kertaa. Meillä oli onneksi ihania ihmisiä auttamassa, mutta ei se helppoa ollut.

    Olin koko ajan ahdistunut joka asiasta, imetyksen piti onnistua täydellisesti, muuten olisin täysin epäonnistunut äitinä. Lisäksi vauvalla oli koliikki ja se itki illat 3kk:n ajan. Olin kauhea miehelleni. Ja ei hänkään selvinnyt ilman baby bluesia, se ilmeni hänellä vain eri tavalla. N. 2kk synnytyksen jälkeen hän sai päähänsä, että meillä on varmaan luteita. En aluksi uskonut, mutta lopulta hän sai vedettyä minutkin tähän hulluuteen mukaan. 😀 Me siis elettiin 5kk luullen, että meillä on luteita, vaikka ei ikinä löydetty jälkeäkään mistään. Se oli ihan sairasta aikaa.

    Lisäksi veljeni sairastui syöpään pian lapsen syntymän jälkeen ja vanhempani erosivat. Välillä ihmettelen, että miten edes selvittiin hengissä ja melko täysjärkisinä siitä kaikesta. Että jos me selvittiin, niin teillä ei ole mitään hätää 😄 Ajan kanssa kaikki helpottaa.

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Voi rakas, sua on koeteltu ihan urakalla! Toivottavasti rankkaa vaihetta seurasi vähän seesteisemmät ajat. Melkoinen supersankari olet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *