Hae
Sanna Laitinen

Palautuminen synnytyksen jälkeen

Juuri ennen synnytystä – vs – viikko synnytyksestä.

 

Kiitos jokaiselle kannustavia tarinoita ja tsemppiviestejä lähettäneille – niitä on puskenut monen kanavan kautta, ja todella, olen niin kiitollinen jokaisesta. Sain heti alkuun ison opin – olen ehkä sittenkin ihan normaali näiden fiilisteni kanssa! Nyt niitä tuntuu olevan helpompi käsitellä.

Vähän tylsää tietysti, että aloitin tuoreen blogini valitusvirrellä.

Raskausaikana, etenkin ihan loppupuolella kun aloin haaveilemaan taas ikiomasta kehostani, aloin miettiä miltähän mahdan näyttää synnytyksen jälkeen. Tietenkin palautuminen ottaa aikaa ja oman kehon kanssa täytyy olla todella varovainen, lempeä ja armollinen, mutta silti. Saisinpa jo oman kapean vyötärönympärykseni takaisin, ajattelin joka päivä.

Vaikka eihän sitä oikeasti tiedä, miltä synnytyksen jälkeen tulee näyttämään. Kroppa on kuitenkin kokenut jotain niin suurta ja ainutlaatuista, että ennalleen palautuminenhan voi olla jopa epätodennäköistä. Millainenkohan minusta siis nyt tulee, millaiseksi palaudun, ja millainen on uuden minun kehoni?

Paino

Inhosin yli kaiken raskausaikana painoseurantaa neuvolassa. En ole rampannut vaa-alla sitten fitnesskisojen vuonna 2014, ja koen että oman kehon painon mittaus vaa-alla aiheuttaa niin minulle kuin monelle muullekin naiselle ihan turhia paineita.

Sen verran tiedän, että normaalipainoni huiteli ennen raskautta jossain seitsemänkymmenen kilon hujakoilla. Raskausaikana, kun jouduin puntarille vähintään kerran kuussa, sain nähdä painon nousevan noin kaksikymmentä kiloa. Itse päätin alusta asti olla stressaamatta painosta, mutta kesällä neuvolantäti tokaisi, että nyt voisit alkaa kiinnittää ruokailuihisi enemmän huomiota.

Arvaa vaan mitkä kompleksit ja psykoosit olivat tulilla sen tokaisun jälkeen. Voi herranjestas mitä yksi lause voi aiheuttaa ihmismielelle.

Terveellisemmän ruokavalion yrittäminen ulkoisen ”painostuksen” (koin sen sellaisena, vaikka tokaisu oli ystävällinen) takia ei toimi ikinä! Motivaatio noudattaa terveellisempää ruokavaliota, tai vaikkapa syödä maltillisempi määrä energiaa päivässä, tulee omasta itsestä, omasta tahdosta. Enkä hyvällä tahdollanikaan löytänyt syytä muuttaa ruokailutottumuksiani. Siispä tokaisu jäi painamaan, vaikkei se pahaksi ollutkaan tarkoitettu.

Siksi en ole nyt synnytyksen jälkeen noussut vaa-alle ollenkaan. Painolla ei todellakaan ole väliä.

 

Muut mittarit

Niin kuin Tikis-valmennuksissanikin aina miltei hoen, painoseurantaa tärkeämpi on oman yleisfiiliksen ja peilikuvan seuraaminen. Peilikuvakaan ei muuten aina kerro kaikkea – kehonmuokkausprojekteissa oma pääkoppa voi väittää, ettei mitään ole tapahtunut, ja ympärillä olevilta ihmisiltä kuulet, kuinka olet laihtunut/saanut lihasta/voit silminnähden paremmin!

Minä menen nyt oman fiiliksen ja peilikuvan perusteella. Syön aina kun on nälkä, ja nautin joka päivä kaventuvasta keskivartalosta.

 

Treenit

Nyt kun synnytyksestä on vain reilu viikko aikaa, en ole uskaltanut lähteä roiskimaan salille tai lenkkipolulle – ja jos lähtisin, saisin aikaiseksi varmasti enemmän huonoa kuin hyvää. Huomaan edelleen että heikotus alkaa herkästi kun ponnistelee enemmän, ja samoin tuntemukset siellä mistä vauva tuli ulos, sielläkin kivut kasvavat. Lepo onkin tässä vaiheessa varmasti parasta treeniä minulle.

Se mitä olen heti alusta alkaen tehnyt joka päivä, on syvien vatsalihasten ja lantionpohjan lihasten aktivointiharjoitukset. Näiden lihasryhmien aktivointiharjoituksia pitäisi ihan jokaisen tehdä, oli sitten millainen tahansa tilanne elämässä!

Aktivointitreenini menee seuraavasti: Asetun makamaan selin lattialle niin, että polvet ovat koukussa ja jalkapohjat tukevasti maassa, alaselässä pieni luonnollinen notko. Hengitän syvään sisään. Uloshengityksellä aktivoin ensin lantionpohjan lihakset, ja sen jälkeen syvien vatsalihasten avulla painan selkärangan nikama nikamalta lattiaan kiinni. (Kuin vetäisi korkeavyötäröiset farkut jalkaan, ja vetskarin kiinni. Vatsa sisään syvien vatsalihasten avulla!) Sisäänhengityksellä palautus alkuasentoon. Kokeilen välillä pitää jännitys kevyesti noin 20 sekunnin ajan, ja välillä ihan kunnon rutistus 5 sekunnin ajan.

 

 

 

Olen menossa äitiysfyssarille tänään – katsotaan, millaisia harjoituksia hän suosittelee minulle.

Jos siellä ruudun takana on äitejä, kuinka te olette alkaneet jumppailla tai muuten liikkua synnytyksen jälkeen?

 

Sanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *