Hae
Sanna Laitinen

Onko pakko kieltäytyä suklaasta jos ei taho?

 

 

Me hukutaan suklaaseen.

Ja jäätelöön, pullaan, lakupusseihin. Meillä syödään kaksi lämmintä ruokaa päivässä ja välipalat päälle, mutta silti suklaata on aina ja joka paikassa näköpiirissä, ja sitähän tulee syötyä.

Suklaatulva alkoi, kun vauva syntyi ja sukulaiset ja ystävät alkoivat virrata ovesta sisään kyläilemään. Ei ole yhtäkään päivää kulunut, ettei meidän pientä käärylettä olisi joku käynyt nuuhkimassa – tai me lähdetty vastavuoroisesti kylään. Herkuttelua ei muuten vähennä yhtään tuo lähestyvä joulukaan.

Välillä mieleeni juolahtaa ajatus, joka häviää jo puolivälissä enkä aina ehdi sitä rekisteröidä: miten minun pitäisi asennoitua tähän jokapäiväiseen herkkujen syömiseen? Suklaata kun löytyy oikeasti joka paikasta missä olen. Ja sitä tarttuu mukaan aina silloin tällöin, kun nyt sattuu tekemään mieli. Pitäisikö tätä rajoittaa?

Synnytyksen jälkeen pohdin heti, että kuinkahan palautuisin ennalleni. No, näin kolme viikkoa kun on kulunut, niin voin kertoa että ennallani en ole. Huhtikuussa ostamani housut eivät todellakaan mene edes reisistä jalkaan. Alavatsan kohdalla on vielä rutkasti hävitettävää.

Silloin kun tiedostin ajatukseni – siis sen, että pitäisikö vähentää herkkuja ja aloittaa semmoinen terveellisen elämän dieetti – niin tulin aika pian johtopäätökseeni.

Tiedättekö mitä? Olisihan se kiva olla entisissä mitoissani, mutta en vaan ole. Siispä oikeastaan aivan sama minkäkokoinen olen nyt, tai minkäkokoinen olen viikon päästä. Joulu tulee, nyt on vuoden pimein aika, ja jos joskus haluan saada lyhytaikaisen nautintoni suklaalla herkuttelemalla, se hetki ei voi olla parempaan aikaan kuin nyt.

Samoin tunnen itseni vähän liian hyvin – jos kiellän vaikka herkuttelun itseltäni, ajattelen niin herkästi vaan sitä mikä on kiellettyä, etten ihan helposti pysy päätöksessäni! Se piru olkapäälläni kannustaa minua kapinoimaan typeriä uusia sääntöjä vastaan, ja liian usein olen pirun kanssa samaa mieltä. Ihan tyhmä herkkulakko.

Siispä nyt mussutetaan. Katsotaan sitten jouluähkyjen jälkeen uudestaan!

 

Ja yksi juttu vielä.

Päätän tässä samalla olla edelleenkin soimaamatta itseäni herkuttelusta. Hirveä herkkumorkkis nimittäin ajaa helposti huonoon kierteeseen: herkuttelu – morkkis – niin kamala olo sekä henkisesti että fyysisesti, että haluaa jotain helpotusta oloon – herkuttelu – uusi morkkis – tiedätkö kuvion? 😀

Jos siis päätän herkutella, niin päätän myös kestää herkuttelun seuraukset – todennäköisesti olo ei ole herkuttelun jälkeen kovin reipas, virkeä ja terveellinen. Ja todennäköisesti herkuttelun seurauksena ei ainakaan kiinteydy. Ja todennäköisesti herkuttelu näkyy myös ulkoisesti, ihossa ja olemuksessa.

Jos silti haluan herkutella, niin en pode siitä huonoa omaatuntoa.

Ja kyllä minä aion herkutella.

Mutta just nyt ei tee mieli…

Sanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *