Hae
Sanna Laitinen

Kahden kerroksen puutalokotimme keskustassa

 

Aika pitkään naureskelin sellaiselle elämäntyylille jota elän nyt. Mun ei todellakaan ollut aikomuksena perustaa perhettä, käydä kokopäiväduunissa tai ostaa asuntoa. Tai vaikkapa omistaa autoa. Ehei, mä reissasin, silloinkin tein tosin yrittäjänä lifestyletyyppisesti hommia ja elin tosi pienin kiintein kuluin. Muuttuvina kuluina olivatkin sitten hotelli- ja muut sellaiset väliaikaiset majoitukset, viisumit ja lentoliput. Sain tuloni muun muassa henkilökohtaisista online-valmennuksista.

No, nytpä minulla on ihana pieni kolmihenkinen perhe, joka asuu puoliksi minun luonani Tampereella ja puolisoni luona Espoossa. Kummassakin asutaan noin satavuotiaissa puutaloissa, täällä Tampereella ihan keskustassa.

Kun aloin katsella koteja, kriteereinäni oli löytää kodikseni isompi kuin yksiö (en ihan vielä silloin tiennyt että meitä tuleekin tänne kolme!), keskusta-alueelta ja koti saa itsessään olla mahdollisimman tunnelmallinen. Toki asuntometsästyksessä painoi eniten hinta, ensiasunnon ostaja ei ihan hirveän kalliita summia voisi pulittaa. Siksi vähän pelottikin etukäteen, löytyykö Tampereen keskustasta budjettiini ja vaatimuksiini sopivaa asuntoa. Uudet asunnot ovat nimittäin Tampereellakin ihan hirveissä hinnoissa!

 

 

Näin tämän kodin heti kun aloin katsella netistä myynti-ilmoituksia. Hihkuin Jonillekin, katso miten ihana. Aivan liian kallis. Menisinkö sittenkin katsomaan?

Uskaltauduin yksityisnäyttöön ystäväni ja melkein-siskoni Annin kanssa. Mehän rakastuttiin kotiin heti. Mitään lainalupauksia tai -päätöksiä en vielä ollut hakenut pankista eikä menneen tilikauden tilinpäätösmateriaaliakaan ollut saatu kirjanpitäjältä, en siis uskonut saavani tätä kotia itselleni. Pyysin välittäjää huikkaamaan mikäli myyntiin tulisi vastaavia, koska lainalupauksen saamisessa menisi aikaa.

Ja niinhän se oli, taisin pari kuukautta palaveerata eri pankkien ja tilitoimistoni kanssa kaikesta asuntolainaan liittyvästä. Nordeasta (ei maksettu mainos) sain parasta asiakaspalvelua ja myös parhaan hinnan lainalle. Lainalupauksen sain varsin nopeasti tilinpäätöksen toimittamisen jälkeen.

Lupauksen turvin jatkoin asuntometsästystä, ja välittäjä kertoi asunnon olevan vielä myynnissä. Vähän väännettyämme pääsimme sopuun hinnasta. Ja täällä ollaan!

 

 

Vanhassa puutalossa, joka sijaitsee vuokratontilla, on tietysti omat ongelmansa. Vastikkeet ovat helposti korkeat, jos suuret remontit on tehty. Ja toisaalta pienet vastikkeet kertovat herkästi siitä, että jotain isompaa saneerausta saattaisi siintää lähitulevaisuudessa. Samoin tontin vuokrasopimuksen päättyessä on riski, että vuokranantaja nostaa tontin vuokrahintaa seuraavalle vuokrakaudelle jopa satoja kertoja korkeammaksi. Samoin vanhoissa rakennuksissa putki- ja sähkötyöt saattaa olla varsin omalaatuisesti toteutettuja. Tässä asunnossa oli yläkerran vinttitiloihin rakennettu jälkeenpäin suihku- ja saunaosastoa sekä vessa. Sain siis ottaa selvää myös osakkaalle jäävistä vastuista noita vinttihuoneen märkätilojen viemäreitä, putkia ja eristeitä koskien.

Mietin asuntoa ostaessa myös sen myymistä pois, tai vaihtoehtoisesti vuokraamista, kun meidän kotitarpeemme joskus tulevaisuudessa muuttuvat. Kuinka saisin asunnon myytyä, jos nytkin myyntiaika oli pari kuukautta? Saanko helposti tällä pohjaratkaisulla asunnon vuokrattua?

 

 

Nyt mentiin vahvasti kyllä myös tunteella. Tämä tuntui heti kodilta, tässä kodissa oli hyvä tunnelma. Rakennuksessa on ihan omanlaisensa sielu, sellainen mitä ei uusissa tai uudemmissa rakennuksissa ole. Mä otan tämän.

Sisustus täällä on tarkoituksella tosi pelkistettyä. Olen tuonut asuntoon uutta ja vanhaa. Olohuoneesta ja koko kämpästä puuttuu esimerkiksi televisio ihan kokonaan, ja telkkarin paikalla olohuoneessa on kirkassointinen Weinbachin iäkäs mutta kunnostettu piano.

 

 

Keittiössä vanha puupöytä on nyt sijoitettu tilantarpeen vuoksi lähelle seinää, mutta isomman vierasjoukon saapuessa pöydän ympärille tehdään joka puolelle tilaa.

 

 

Yläkerta on rakennettu vasta myöhemmin, täällä oli rakennuksen vinttivarastot aiemmin. Nykyään yläkertaamme pääsee kaksia eri rappusia pitkin – pieniä mutta jykeviä kierreportaita pitkin, sekä salareittiä vanhoja vinttirappuja pitkin. Pyykit on aina kuivumassa – ne on vahvasti osa meidän vauvaperheen sisustusta 😀

 

 

Syynä vähäiseen tavaramäärään on paitsi yhdellä jäsenellä kasvanut perheemme ja hänen tuleva tilantarpeensa – pojan huoneessahan ei ole vielä kuin hoitopöytä – on myös säilytystilan vähyys. Asunnossa säilytystilaa on keittiössä ja meidän makuuhuoneessamme, ja siinäpä se. Kellarivarasto on maapohjainen, joten sinne en halua viedä mitään säilöön. Olen oikeastaan vain tyytyväinen säilytystilan vähyyteen – inhoan nimittäin hamstrata tavaraa. Siinä suhteessa en ole onneksi muuttunut!

 

 

Yläkerran kattoikkunat, viistokatto ja korkealle kohoava huonekorkeus saivat minut ihastumaan tähän meidän kodin toiseen kerrokseenkin. Vaikka neliöitä ei olekaan paljon (osa kun on muutettu märkätiloiksi), tuo kattokorkeus ihanasti lisää avaruutta.

 

 

Nyt tuntuu siltä etten halua ikinä muuttaa täältä pois. Voi kuitenkin olla, että perheen pienimmän kasvaessa meidänkin tilatarpeet muuttuvat. Olen aiemminkin sanonut en ikinä, ja nythän se on nähty kuinka siinäkin kävi. 🙂

Sisustusvinkkejäkin täällä otetaan vastaan! Oletteko nähneet jotain vanhaa ja tämän kodin tunnelmaan sopivaa suloista sisustuselementtiä? Miten alettaisiin rakentaa pienen poikamme omaa soppea?

 

Sanna

5 kommenttia

  1. Essi kirjoitti:

    Aivan ihana asunto! Oli pakko ottaa pari kuvakaappausta inspiraatio kansioon. Keittiö varsinkin vei sydämeni, postauksen ensimmäisiä kuvia… 😍

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Kiitos Essi! <3 Keittiö on kodin sydän, vaikka olenkin aivan kauhea kokki 😀

  2. Elina kirjoitti:

    Heippa!

    Ihanaa saada taas pitkästä aikaa kuulla susta blogisi kautta! Todella paljon onnea perheenlisäyksestä!! Mukavaa, että olet löytänyt sopivan pesän teille 😊

    Mä oon kova sisustamaan, enkä rakasta tavaroiden hamstraamista. Sen sijaan tykkään kierrättää ja laittaa tavaraa kiertoon sitä mukaan, kun en sitä enää koe tarvitsevani. Suosittelen tori.fi:tä ja sinne hakuvahteja päälle, esim. hyllyt ja säilytys, Pirkanmaa ja vaikka antiikki&keräily ja mikä maakunta nyt sattuu olemaan mieluisin… Lastentarvikkeet menee siellä tosi nopeesti, että niitä ei kannata jäädä kauaksi aikaa jahkaamaan, jos hyvä ja tarpeellinen sattuu kohdalle!

    Mukavaa uuden vuoden odotusta!

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Voi miten ihanaa Elina kuulla sinusta! Suurkiitos onnitteluista, täällä uutta opittavaa on vaikka kuinka. Kiitos hyvästä vinkistä, katsotaan josko Torista löytyisi jotakin tarpeellista.

  3. Elina kirjoitti:

    Tykkään enemmän ihan Torin omasta sovelluksesta, helppo ja yksinkertainen, vaikkakin sisältää mainoksia. Hakuvahteja kannattaa tsekata muutaman tunnin välein, jos on joku todella tarpeellinen juttu hakusessa – koska ne mitä et sieltä löydä, silloin tällöin sitä etsittyäsi, niin ne on jo menneet heti hyvän ilmoituksen ilmestyttyä.
    Myös melkein kaikkea ikealaista sieltä löytää helposti.

    Oon jättänyt kaiken muun sosiaalisen median taakseni, mutta Torissa tulee roikuttua. Kaverit myös välillä pyytää, jos satun jotain heidän etsimäänsä näkemään Torissa, niin pitää heti ilmoittaa. 😏

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *