Hae
Sanna Laitinen

Huh, mikä muutos puolentoista vuoden aikana!

 

Olen ihmetellen seurannut vartaloni muutoksia viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ensin pikkuhiljaa kasvava vatsa, vartalon painopisteen muutos ja kaikki raskauden enemmän ja vähemmän miellyttävät lieveilmiöt. Sitten synnytys, ja sitä seuraava aika. Pieni paine palautua, halu olla taas oma itsensä. Pelko siitä, toimiiko keho enää ikinä normaalisti, kuten ennen.

 

Elokuussa 2018 – viimeisen raskauskolmanneksen alussa

 

Ilta joka edelsi synnytystä – vs – viikko synnytyksestä.

 

Vaikeaa hyväksyä kehon pysyvät muutokset

Vaikeaa oli hyväksyä se, että mahdollisesti kehoon jää muutoksia raskausajalta. Mahdollista olisi, etten palautuisi entisiin mittoihini. Että lantio olisi leveämpi pysyvästi, kengänkoko pysyvästi suurentunut, alavatsa pysyvästi erilainen kuin ennen raskautta. Ja vaikka se olisikin aivan normaalia, tunsin surullisuutta. Olinko menettänyt oman kehoni, ja mikä on uusi kehoni? Muutos tuntui jännittävältä, mutta silti hankalalta, kun en tiennyt mitä odottaa.

Enkä tiedä vieläkään.

Imetys laihdutuskeinona?

Monet kertovat imetyksen aiheuttaman lisäkulutuksen auttavan pikkuvauva-aikana kehon palautumisessa. Mene ja tiedä – minä ainakin söin niin hirveästi suklaata, että varmasti sain energiaa yli kulutuksen vielä pitkään vauvan synnyttyä. Lähdin nopeasti hakemaan apua tukilihasten palautumiseen äitiysfysioterapeutilta, ja sain upeita neuvoja ja tietoa palautumisesta. Muut treenit aloitin tosi rauhakseltaan – en pystynyt ollenkaan tekemään mitään yhden jalan kyykkyjä, painonsiirtoja tai askelkyykkyjä lisäpainojen kanssa koko kevään aikana. Ihan ylivoimaisen vaikea suoritus – ehkä tukilihakset olivat vielä heikot ja kroppa muutenkin ihan kesken. Askelkyykyistä oman kehon painolla löytyi onneksi yksi aivan ihana, minulle täydellisesti sopiva variaatio.

 

1 kk synnytyksestä vs. 6 kk synnytyksestä

 

Suurin muutos imetyksen jälkeen

Minä huomasin ihanimmat muutokset kehossani silloin, kun ruvettiin syöttämään vauvalle myös kiinteitä ruokia rintamaidon ohella. Ehkä hormonitoimintani alkoi muuttua imetyksen vähennyttyä, mutta minä koin että aloin olla taas oma itseni. Vanhat housut mahtuivat jalkaan, ja jaksoin tehdä kunnon treenin salilla. Salitreenin tai vaunulenkin jälkeen kropassa oli taas samanlaiset fiilikset kuin ennen raskautta. Kengänkoko on palautunut ennalleen, lantionympärys on taas sama kuin joskus ennen raskautta.

 

9 kk synnytyksestä.

Mulla on muuten yksi ihan lempitreeni – tosi nopea kehonpainotreeni, joka sopi hienosti mulle vatsalihasten erkauman kuntoutustreeniksikin. Sain reidet ja pakaratkin ihanasti samalla töihin. Haluaisitteko nähdä sen treenin? 🙂

Nyt kun katselen kuvia raskausajalta ja sen jälkeen aina tähän päivään asti, ei voi kuin ihmetellä miten ihmeellinen ihmisen keho oikein voi olla. Miten ihmeessä näin pienessä ajassa voi muuttua näin radikaalisti? Puolitoista vuotta!

Sanna

 

Kurkkaa myös: Palautuminen synnytyksen jälkeen

Sannan Instagram

Sannan Facebook

Kirjoittaja on puhuja ja juontaja, joka suhtautuu esiintymiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin intohimoisesti.

Imetys – kuinka pitkään sitä voi jatkaa?

 

Mulla loppui viime viikonloppuna äitiysloma. Miten aika menee niin nopeasti? Mua kyllä jo viime vuonna varoiteltiin tästä ilmiöstä, ja kehotettiin nauttimaan pikkuvauva-ajasta, mutta en tajunnut että se menee näin nopeasti! Meidän pieni on jo yhdeksän- ja puolikuinen.

Mietiskelin viikonloppuna imetysasioistakin ystävän kanssa jutellessa, että hitsit millaisia stressileveleitä otin imetyksestä vauvan ollessa pieni. Vielä raskausaikana lueskelin imetysasioista, ja päätin, että koetetaan imettää, mutta korvikeruokintakaan ei ole poissuljettua. Jos äiti ja vauva voi paremmin kun vauva saa korviketta, niin se on aina hyvä vaihtoehto. Kuitenkin vauvan synnyttyä imetyksestä tuli mulle vähän pakkomielle. Vauvan piti saada rintamaitoa, ja korvikkeesta tuli mulle jostain syystä ihan kirosana. Muutenkin olin hyvin ihmeellinen – ja olen vahvasti vieläkin – ja siitä syytän vain äitiyttä ja hormonaalisia muutoksia. 😀

Pelkäsin etukäteen työkeikkoja, joita tein keväälläkin satunnaisesti. Jos olen 12 tuntia pois kotoa, miten vauva saa ruokaa? Loppuuko multa maito? Entä jos olen useamman päivän peräkkäin töissä, miten vauva saa ruokaa? Loppuuko multa maito?

Vauva sai ruokaa, eikä multa loppunut maito. Ei loppuisi vaikka olisin 10 päivää peräkkäin töissä lyhyen työpäivän ajan. Mutta hemmetinmoista, aikaa vievää järjestelyä se oli. Töissä tietysti piti päästä pumppaamaan maitoa aina välillä, ja sehän tarkoitti sitä, että tapahtumassa oli löydettävä jokin rauhallinen paikka, jonka kehtasi vallata noin 10-15 minuutiksi. Välillä se oli invavessa, välillä jokin rullakkokasa johon ahtauduin pumppaamaan. Oli myös ihan kuun ja tähtien asennosta kiinni, kuinka paljon maitoa sai pumpattua. Jos tapahtumassa pumpatun maidon halusi tarjota vauvalle, piti tarkasti huolehtia kylmäketjusta. Ihan älytöntä touhua, nyt kun miettii!

Kotona taas nähtiin päivittäin, monta kertaa, samainen maitoshow: Pumppaa – tiskaa – desinfioi – pakasta – inventoi – stressaa – suunnittele – laske – pumppaa – ja niin edelleen. Hattua nostan myös puolisolleni, joka sitten sulatti – lämmitti – ruokki – tiskasi – sulatti – ja niin edelleen.

Enää en pumppaa.

Mutta se oli mulle tosi tärkeää. Ihan hirveän tärkeää, että vauva saa tarpeeksi rintamaitoa syödäkseen myös sinä aikana, kun en ole läsnä. Ja olen kiitollinen siitä, että tavoitteessani onnistuttiin ja kaikki on mennyt hyvin, vaikka todellakin tuon eteen sai tehdä töitä.

Imetän tuota meidän pientä edelleen, joitakin kertoja vuorokaudessa. WHO suosittelee imetyksen jatkamista 2 vuoden ikään asti, ja yksivuotiaaksi asti suositeltaneen kansallisissa ravitsemussuosituksissa. Koen, että imetys tekee minullekin hyvää, ja ainakin vauva on saanut rintamaidosta suojaa pöpöjä vastaan.

Niin, ja – lähipiirissäni on kuitenkin tosi paljon ystävieni lapsia, jotka ovat upeasti kasvaneet korvikkeella, eivätkä ole sairastelleet vauva-aikana ollenkaan. En siis millään tavalla ruodi äidinmaidonkorvikkeita, ja ihanaa että maailmassa on rutkasti vaihtoehtoja jokaiselle perheelle. Suorastaan ihmettelen niin jyrkkää pikkuvauva-ajan kantaani korvikkeita kohtaan. Miksi vauvan piti aina vaan saada rintamaitoa, vaikka oma jaksamiseni oli välillä koetuksella? En silti muuttaisi mitään. Täytyy sanoa, että olin aika sitkeä mama.

Millaisia pelkoja sinulla oli imetyksen suhteen?

Sanna

 

Kurkkaa myös: 12 tunnin työpäivä kaksikuisen vauvan äitinä

Sannan Instagram

Sannan Facebook

Kirjoittaja on puhuja ja juontaja, joka suhtautuu esiintymiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin intohimoisesti.