Hae
Sanna Laitinen

Eino tuli taloon!

 

Kuulumispostaus tällä kertaa! Miten menee 8-viikkoisen vauvan kanssa arjessa? Miten pienen vauvan yrittäjävanhemmat ovat sopeutuneet uuteen elämään? Ja avunpyyntö kaikille äiti-ihmisille lopuksi, pliis, anna sun oma mielipide!

 

Nimiäiset

Kiitos paljon nimiäispostauksen jälkeen saamistani vinkeistä järjestelyiden suhteen. Nimiäisiä meillä vietettiin sunnuntaina 13. tammikuuta. Nimiäiset sujuivat juuri niin kuin toivottiinkin – tilaisuus oli herkkä ja sopivan rento. Kyyneliltäkään ei vältytty. Isäni piti aivan ihanan puheen!

Vauvan etunimi Eino tulee meiltä Laitisten suvusta – isäni isän isä oli Eino, taidemaalari, salakuljettaja ja kuitenkin varsin arvostettu isähahmo. ”E.J.:stä” on minulle kerrottu tarinoita ja hänen lausumiaan periaatteita koko pienen ikäni, ja siispä minulle on ihan hirveän tärkeää, että nuo tarinat jatkavat elämistään seuraavallekin sukupolvelle. Toinen nimi tulee taas vauvan isän suvusta, missä tuo kaunis pohjolan nimi on perinteikäs.

 

 

Arjen haasteita

Nyt tammikuussa asennoiduin siihen, että arki alkaa taas. Sekä minulla että Jonilla alkoi kalentereihin kasaantua menoja ja muistioon to do -listoja. Melkoista tasapainoilua tämä onkin, kahden kaupungin elämä, kun yhtenä päivänä äidillä on menoa Tampereella ja seuraavana Helsingissä, ja isälläkin olisi töitä niin paljon kun vaan jaksaisi tehdä. Kuinka ihmeessä sitä ehtii tehdä kaiken minkä haluaisi?

Vauvammehan on täysimetyksellä, joten me vietetään Einon kanssa laatuaikaa tietysti paljon keskenämme. Olen silti heti Einon täytettyä kaksi viikkoa lähtenyt omillekin menoilleni – esimerkiksi fyssarille, kynsihuoltoon, tapaamisiin ja tapahtumiin. Silloin olen pumpannut maitoa varmuuden vuoksi, jos pienelle tulisi poissaoloni ajaksi nälkä. Onneksi (mikä tahansa) tuttipullo on kelvannut!

Raskausaikana kysyin Facebookin Naisyrittäjät-ryhmässä kokemuksia tuoreilta äitiyrittäjiltä, mitä yrittäjän kannattaisi ottaa huomioon pienen lapsen kanssa. Mihin varautua? Päällimmäisinä vinkkeinä muistan, että kannattaa varautua myös worst case scenarioihin, koska ikinä ei tiedä millaista arjesta vauvan kanssa tulee – jos pienellä on vaikkapa vatsavaivoista johtuvaa koliikki-itkua, ei siinä vanhemmat jaksa oikein muuta kuin olla vauvan kanssa. Toinen ohje oli, että pidä yllä hyvä turvaverkosto.

Lähipiirin tuesta puheenollen – Aika hyvin ollaan saatu meidän perheen kalenterit istumaan yksiin niin, että toinen vanhempi on kotona Einon kanssa kun toisella on menoja. Yhtenä päivänä Jonin kanssa tajuttiin, että meillä kummallakin oli sovittu menoja samalle päivälle samaan aikaan. Mitäs nyt? Olisi noloa lähteä perumaan kumpaakaan menoa, mutta ei vauvaa voi ottaa mukaan näihin kumpaankaan. Onneksi isäni ja kummatkin siskoni ottivat parin tunnin vahtivuoron innoissaan vastaan. Eikku naureskeli ja jokelteli aina päiväunien ja syötön välissä hoidossa ollessaan, ja äiti oli huolesta soikeana tietysti koko ajan poissaollessaan. Nyt siis ymmärrän turvaverkkojen merkityksen, ihanaa perhe että olette siellä!

Nyt olenkin viime päivät viihtynyt vauvan mummilassa, siis vanhemmillani, missä on Einolle sylittelijöitä ja päivisin monta hauskaa hahmoa kukin hoitamassa omia konehommiaan. Olen saanut itsekin tehtyä ihan kunnolla ja kaikessa rauhassa to do -listaani lyhyemmäksi. Ihan täydellistä!

 

 

Äiti poissa vauvan luota

Lueskelin äitien mietteitä lapsensa luota poisolemisesta raskausaikana. Ihmettelin, miksi äidit stressaavat niin kovin – jos vauva on isänsä kanssa äidin menojen ajan, ja saa rakkautta, ruokaa, unta ja vaipanvaihtoa, niin miksi äiti olisi huono äiti jos on muutaman tunnin poissa kotoa lapsensa luota?

Nytpä ymmärrän noita muita äitejä paremmin. Vaikka on ihanaa että oma elämä kodin ulkopuolellakin on edelleen olemassa, tulee vauvaa kyllä ikävä hyvin nopeasti. Onkohan hänellä tarpeeksi ruokaa, tuleekohan kotiintullessa vastaan hätäänsä kiljuva lapsi ja väsynyt isä? Kauhukuvat vilisevät silmissä. Siihen ei auta kuin asennoitua järjellä. Isäkin osaa hoitaa lasta. Vauva pärjää oikein hyvin vähän aikaa vaikka olisinkin omilla menoillani.

 

 

Siinäpä meidän perheen kuulumisia tammikuun ajalta! Vielä täällä mietitään, kuinka imetys saadaan jatkumaan, kun äidillä on pidempiä, jopa työpäivän mittaisia erossaolojaksoja vauvasta. Hirvittää jo etukäteen, mutta pumput ja pullot on jo steriloituina, ja isä valmiina hassuttelemaan vauvan kanssa nuo ajat.

 

Avunpyyntö:

Onko ruudun toisella puolella mamaihmisiä, jotka ovat täysimettäneet vauvojaan ja olleet useita tunteja poissa vauvan luota? Kuinka olet järjestänyt vauvan ruokinta- ja pumppaushommat?

 

Sanna

4 kommenttia

  1. jonna kirjoitti:

    Ma oon taysimettany ja ollut pois vauvan luota muistaakseni 6h.Voi etta, rinnat oli kipeet.Syotin vauvan ennen lahtoa ja olin pumpannut viela maitoakin yheksi kerraksi mukaan. Vauva söi 3h valein. Sit 3h paasta oli vauvalle se maito annettu ja seuraavan 3h paasta olikin jo kotona imemassa. Jouduin kerran sen 6h aikana pumppaan maitoa pois ku rinnat tulivat kipeeksi.

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Kiitos tuhannesti! Näin se varmasti täälläkin on tehtävä.

  2. enni kirjoitti:

    Esikoiselle laitoin aina pumpattua maitoa mukaan, kun olin itse menossa. Isukki tai muu hoitaja syötti maidot tuttipullolla. Itse otin aina rintapumpun menoihini mukaan ja pumppasin rinnat, jos olo kävi tukalaksi. Nytkin uudelle vauvalle olen alkanut keräämään jo maitoa pakkaseen niin voi itse hyvillä mielin lähteä omiin menoihin, kun vauvalla on eväät valmiina 🙂 Esikoiselle ei tarvinnut kertaakaan korvikkeita antaa enkä halua niitä antaa tälle tammikuisellekkaan.

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Ihana kuulla että esikoiselle ei tarvinnut yhtään korviketta ja maito riitti! Helpottava tieto myös tänne meille 🙂 Kiitos ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *