Hae
Sanna Laitinen

En uskalla kulkea vauvan kanssa.

Tänään järjestettiin Helsingin Katajanokalla FemiHealthin studiolla Monna x Friends -tapahtuma, missä osteopaatti, fysioterapeutti ja ravitsemusasiantuntija pitivät meille tuoreille äideille tietoiskuja, keskivartalojumppaa ja kysy asiantuntijalta -tuokioita.

Saavuin paikalle paria minuuttia myöhässä – keli oli aivan hirveä, ja missään ei ollut parkkipaikkaa – ja näin lastenvaunurykelmän eteisessä. Voi ei, pitikö tänne ottaa vauva mukaan? Äkkiä sähköposti auki ja Monnan tervetuloviesti esiin. Vauvat tervetulleita, muttei pakollisia 😀 Okei, sekaan vain.

Koko kolme tuntia käytiin kaikille äideille todella tärkeitä asioita läpi. Ensialkuun meiltä jokaiselta tsekattiin suorien vatsalihasten erkauma, jota multa vielä löytyy, kun keho ei ole vielä ihan malttanut täysin palautua synnytyksestä. Sitten jumpattiin ryhtilihakset hereille pienillä keskivartaloa vahvistavilla liikkeillä. Lopuksi vielä puhuttiin ravitsemuksesta ja vähän lisäravinteista, joita (imettävä) äiti voi tarvita. Kattava paketti, kiitos Monna!

 

”Voi ei, pitikö tänne ottaa vauva mukaan?”

 

Oli ihanaa nähdä miten moni oli ottanut vauvan mukaan tapahtumaan, itse asiassa suurin osa. Minä edustin sitä häviävän pientö vähemmistöä, joka saapui paikalle ilman lasta, ja olo olikin vähän orpo kun siellä vaihdettiin vaippaa, nukutettiin ja imetettiin ihan kaikessa rauhassa opiskelun lomassa. Tietysti monen puolisot ovatkin töissä näin arkiaamupäivisin, ja vauvan mukaanottaminen on paitsi itselle mieluisaa, myös välttämätöntä kun kotona ei ole hoitajaa.

 

Tunnustus

Nyt se pitää sitten myöntää, avata suunsa ja tunnustaa. Minulla on tosi korkea kynnys ottaa vauvaa mihinkään rientoihin mukaan. Kauppaan, kylään, saati sitten palavereihin tai tapahtumiin. Mielummin sitten jätän menemättä, ja kyhjötän vauvan kanssa kotona.

Pelkään tosi paljon sitä tilannetta, etten pysty vaikuttamaan lapsen mielialaan ja käytökseen, saati sitten omaani. Mitä jos hän itkee koko ajan, enkä pysty auttamaan? Mitä jos tulee hirveä kakka- tai pissavahinko? Entä sitten imetys julkisilla paikoilla? Kaikki nämä tuntuvat niin kodin sisällä tapahtuvilta asioilta, jotenkin liian henkilökohtaisilta vietäväksi kodin ulkopuolelle.

 

Mitä jos?

Olen todellakin julki-imetyksen ja täysimetyksen kannattaja. En silti pidä siitä ajatuksesta, että minä itse riisuisin rintani paljaaksi julkisella paikalla imettääkseni. Kuinka mä saisin lisää näkökulmia tähän? Olo julki-imettäessä on tosi inhottava. Pelkään että joku paheksuu.

No, mitä jos vauva alkaa itkeä kun olemme julkisilla paikoilla? Tilannehan on satavarmasti edessä. Ja on sitä jo tapahtunut, anteeksi Ratinan Newbie-myymälän henkilökunta, meidän minimösjöö veti raivarit kun oltiin hakemassa nimiäisvaatteen alle valkoista bodya. Avuttomuuden tunne ja minipaniikki, ei yhtään mun juttu. Ja mitä jos joku paheksuu?

No julkinen kakkashow sitten. Toivottavasti ei ole ikinä edessä. Ei edes mennä tähän. 😀

Siispä olin tosi onnellinen, kun Joni tarjoutui olemaan vauvan kanssa sen aikaa kun minä pääsen nauttimaan olostani mamaseurassa, ja saamaan lisätietoa synnytyksestä ja raskaudesta palautumiseen.

Ollaanhan me silti kyläilty, käyty ostoksilla ja hengailtu ihan julkisilla paikoilla vauvan kanssa. Olen imettänyt ravintoloissa ja ollaan pidetty kyläily- ja shoppailumaratooneja vauva mukana. Aina on silti sellainen pieni kutkutus takaraivossa – mitä jos täällä on joku joka ei pidä siitä, että otimme vauvan mukaan? Mitä jos joku tulee sanomaan pahasti?

 

Mikä neuvoksi?

Äidit ja isät, onko teillä ollut aina helppoa liikkua vauvan tai lapsen kanssa kodin ulkopuolella? Miten mä saisin rohkeutta kohdata (väistämättömiä) epämieluisia tilanteita, ja madaltaisin kynnystä lähteä vauvan kanssa kodin ulkopuolelle?

 

Sanna

11 kommenttia

  1. Mimosa kirjoitti:

    Mä kans pelkäsin julki-imetystä vaikka olin täysin sen puolella. Vauvan ollessa 3vko vanha näin ystävääni pikaisesti, mutta samalla vauva alkoikin huutaa nälkäänsä. Ystäväni tsemppasi ja auttoi minut pelkoni yli enkä sen jälkeen välittänyt vähääkään missä imetän. ? harso tms vaikka suojaksi. Liikkuminen helpottui tuon myötä todella paljon! ❤

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Kiitos ihana Mimosa <3 No just näin, pitäisi vaan rohkaistua ja lähteä vauvan kanssa publikeille. Puoliso taas aivan suvereenisti painelee tuolla parturissa ym paikoissa pojan kanssa ilman mitään ongelmia. 😀

  2. LiinaKoo kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulta, olin ihan samanlainen kun lapseni oli vauva. Ennemmin sitä jäi kotiin kuin muualle, mietin vain mitä jos vauva itkee julkisella paikalla ja en saa rauhoitettua ? onneksi se meni ohi sitten kun vauva vähän kasvoi.

    http://mamalina.vaikuttajamedia.fi

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Ihanaa kuulla ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa! Ihanaa myös tietää, että tää voi mennä ohi 😀

  3. Ninni kirjoitti:

    Sä oot ihana ?? kiiitos!

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Haha, kiitos itsellesi. 😀 En tosin tiedä miten nää mun pelot voi olla ihania!

  4. Ninni kirjoitti:

    Ei ne ehkä! Mutta sun avoimuus ja rohkeus on! ?

  5. Carl kirjoitti:

    Vähän myöhässä, mutta tuskin se haittaa. 🙂

    Tunnistan noi jännitykset, omalla vaimolla oli aivan samoja tunteita ensimmäisen lapsen kanssa. Mutta lopulta ne itkupotkuraivarit, vaippavuodot ja pakolliset imetystuokiot oli vain kohdattava. Ja sitten kun ne osuivat kohdalle, niistä selvittiin aina kunnialla. Nyt lapset on kasvaneet, mutta säännöllisesti edelleen helvetti pääsee irti, kun jokin ei mene pienen mielen mukaan. Ja edelleen kaikki on silti hyvin.

    Ehkä sellainen konkreettinen vinkki, että valmistaudu hyvin kaikkeen, mikä voisi mennä vikaan ja ole kuitenkin valmis siihen, että joskus mikään ei valmisteluista huolimatta auta. Silloin vain selkä suoraksi, omat sykkeet alas ja uusi yritys. Yksikään vauva ei ole huutanut/syönyt/paskonut housuunsa ikuisesti, jossain vaiheessa ne aina nukahtaa.

    Tsemppiä vauva-arkeen, ei se aina ole ihanaa, mutta lopulta kuitenkin on. ❤️

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Kiitos Carl! Niinhän se on, julkikiukut on väistämättömiä. Hyvä vinkki tuo, että koettaa vaan varautua mahdollisimman hyvin henkisesti kaikkeen ja hyväksyä oma voimattomuus 😀

      Ja terkut kotiväelle 🙂

  6. Ellu kirjoitti:

    Pakko kommentoida, vaikkakin ihan jälkijunassa. Toivottavasti olet päässyt jo vauvan kanssa liikkeelle, siitäkin olisi kiva lukea. Meillä on miehen kanssa ollut ajatus, että vauva kulkee mukana siellä missä mekin. Ja niin ollaan myös pelottomasti menty, kommelluksilta ei olla vältytty. Mutta sitten kun hienossa kahvilassa vauvan valkoiseen bodyyn leviää niskakakka, karavaanari reissulla 5kk kanssa, itkupotkuraivarit juhannus tapahtumassa, ravintoloissa.. ylläri kakkoja siellä ja täällä, vaipanvaihtoa auton takakontissa. Kaikesta ollaan selvitty ja siitä tulee se fiilis, että me voidaan mennä mihin vaan ja kaikki järjestyy 🙂 Rohkeasti vain, Suomessa kaikki on vielä helppoa 😉

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Kiitos paljon kun jaoit kokemuksiasi! Tämän kirjoituksen myötä kuulin monelta että pelot helpottaa kun vauva kasvaa – ja niin onneksi tuntuu käyvän. Edelleen esimerkiksi työtilanteisiin tuntuisi hankalalta ottaa vauvaa mukaan, luonnollisesti, eikä niin ole tullut tehtyä. 😀 Niskapaskat yökylässä, arkipäivää… kyllä tää vielä tästä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *