Hae
Sanna Laitinen

Tuoreen äidin ajankäytön haasteita

Nyt täytyy nostaa hattua kaikille äideille.

Aika ei vaan riitä kaikkeen! Vauvan tultua taloon on ollut aivan pakko miettiä, mitkä ovat omat prioriteetit. Haluaisin vauvan kanssa olemisen lisäksi ehtiä tekemään töitä, käymään salilla, tapaamaan ystäviä, nukkumaan hyvin ja syömään terveellisesti.

Todellisuushan menee niin, että vauvan ja perheen kanssa olemisen jälkeen uni on edelleen ensisijainen, vaikka yöt ovat katkonaisia – sehän tarkoittaa sitä, että välillä me mennään vauvan kanssa iltakahdeksalta nukkumaan. (Onneksi vauvalla on mun unenlahjat…) Yöllä herätään 3-4 kertaa syömään, ja nukahdetaan heti syötyä. Siksi vaikka illalla mentäisiin nukkumaan 22-23 välillä, ja aamulla herätään 7 maissa, niin on pakko kiriä välillä univelkoja kiinni.

 

Prioriteetit uusiksi.

Vauvan, puolison ja unen jälkeen mulle tärkeyslistalla on työt. Ne vievät multa ainakin sunnuntaipäivän verran työaikaa, ja joskus työkeikkoja on muulloinkin. Sen lisäksi reissataan Espoon ja Tampereen väliä aika paljon.

Treenithän tässä jaottelussa jää viimeisille listoille. Oikeasti jumpalle pääsen hyvällä tuurilla kerran viikossa, ja silloinkin tuntuu että aikataulu painaa päälle ja pitäisi pian lähteä kotiin syöttämään vauvaa. Treenien lisäksi myös ruoan laatu, ja ruokailuajat, ovat kärsineet. Vaikka työrupeaman jälkeen olisi hyvää aikaa lähteä treenaamaan tai lounaalle, on kotiin vauvan luokse aivan kaamea kiire!

Vauvahan tietysti pärjäisi isän kanssa kotona mun treenien ja lounaankin ajan. Pitäähän täysimetetyn vauvan äidin syödä riittävästi ja monipuolisesti, jotta maitokin riittää! Ja jumiinhan sitä menee, jos ei liiku, ja unikin kärsii. Siksi salille tuleekin lähdettyä viimeistään siinä vaiheessa, kun niskat on tarpeeksi jumissa aiheuttaakseen mulle päänsärkyä, polvet ja alaselkä krempoilla.

 

Haluaisin silti viilata vähän ajankäyttöäni…

Kerran viikossa, yleensä maanantaisin, päätän että nyt alkaa taas se parempi elämä! Alan kiinnittää enemmän huomiota treenaamiseen, mielessä käy myös kotitreenit. Alan syödä säännöllisemmin, vähemmän herkkuja, enemmän oikeaa ruokaa.

Ja tiedätte varmaan kuinka siinä on tähän mennessä käynyt. Mun paino huitelee edelleen siellä 72 kilossa, karkkia ja herkkuja menisi ihan niin paljon kuin herkkukaapista löytyy, ja salille tulee mentyä säkällä kerta viikkoon.

Multa puuttuu toiveiden ja haaveiden lisäksi käytännön suunnitelma. Tapahtumatuottajakielellä tuotantokoonti.

Mun treenit ei ole kalenterissa, niille ei ole varattuna aikaa. Eikä mun syömiset, ne ei varsinkaan ole kalenterissa.

 

Konkretiaa!

No olenko ajatellut tehdä jotain asialle? Nyt kun tuli puheeksi, niin mulla ei ole mitään konkreettisia suunnitelmia, mutta se voisi olla paikallaan. Mua vaan ahdistaa tehdä sellainen suunnitelma, josta en saa pidettyä kiinni. Jos alan suunnitella, lykkään helposti itselleni liian korkeat tavoitteet ja ahdistun jo ajatuksesta, ja sitten jää treenaamatta, ja suuntaan vieläkin herkemmin kaupan herkkuhyllylle.

No, yhden tavoitteen mä tein kaksi viikkoa sitten. Mä tein itselleni sellaisen alkutavoitteen, että teen tänä vuonna joka päivä 20 kyykkyä. 365 päivässä se tekee 7300 kyykkyä, ja se on ihan kiva määrä! Se on myös sellainen, mikä varmasti tulee tehtyä – jos muistaa. Ja kyllä muistaa, kun siitä tulee rutiini. Siihen pystyn ihan varmasti.

Näin toistaiseksi.

Mitenkä siellä ruudun toisella puolella? Onko pitänyt tehdä uudelleenpriorisointia? Kuinka ehdit tehdä päivän aikana kaikki jutut mitä haluaisitkin?

 

Sanna + vauva tasan 3 kk

4 kommenttia

  1. Emilia kirjoitti:

    Heippa Sanna,

    Anna kropallesi ja vauvallesi aikaa. Kaikkea ei tarvitse ehtiä tehdä vaan sen takia että niin kuuluisi. Jos väsyttää niin lepää ja jos on nälkä niin syö. Kahden ensimmäisen kanssa koin kauheasti paineita kaiken liikunnan ja ruuan kanssa, että ihan seota meinasin. Nyt kolmannen kanssa tajuaa, että ensinnäkin vauva vuosi on todella lyhyt, joten siitä kannattaa nauttia kaikin mahdollisimman tavoin. Tätä aikaa kun ei enää saa millään takaisin.
    Ruuan ja liikunnan kanssa ehtii myöhemminkin saada kuntoon. Liikkua on hyvä sen verran että saa jumeja auki, mutta kuten varmaan itsekin liikkujana tiedät kropan tulee saada kunnolla levätä synnytyksen jälkeen. Jotta kaikki menevät paikoilleen ja imetys edelleen pitää kaikki tukipaikat löysänä, pahimmillaan menee joku rikki.
    Siihen on syy että sitä sanotaan vauvavuoteeksi?
    Tämä on hyvä aika opetella uudenlaisia elämäntapoja, löysäämään omaa aikataulua, katsomaan mitkä arvot elämässä on tärkeimpiä ja mihin oikeasti haluaa elämässä satsata.
    Hirmuisesti tsemppiä arkeen, kyllä varmasti löydät oman tavan saada asiat lutviutumaan.
    Ystävällisin terveisin Emilia Alander

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Ihanaa Emilia että jaksat muistuttaa tästä – lepo on kyllä ihan ensisijainen juttu vauvavuodessa. Sitä ei yöllä saa riittävästi, niin pitäisi vaan olla itselleen armollinen ja antaa kehon levätä päivälläkin. 🙂

  2. M kirjoitti:

    Minä, vauva ja yrittäjyys ollaan pyhä kolminaisuus. Vauvan isä on kuviossa maksimissaan viikonloppuisin, monesti kahden viikon välein viikonloppuisin. Salilla käyn, jos saan lapsenlikan ja muuten käyn töissä vauva kainalossa. Kyllä, välillä harmittaa, mutta silti en päivääkään vaihtaisi pois ? Lapsi kasvaa koko ajan ja omaa aikaa vaikka sille treenille tulee. Oma kroppa harmittaa kyllä, enkä ajatellut uimapukua pukea ensi kesänä – silti yritän ajatella, että on vielä aikaa saada kroppakin omaa silmää miellyttävään kuntoon.

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Samaistun! Vaikka tukiverkot ovatkin vahvat, ei sitä vaan aina ennätä liikkua tai elää niin kuin toivoisi, jotta olisi parempi itselleen ja parempi äiti. Toistaiseksi mennään tällä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *