Hae
Sanna Laitinen

Kuinka armoton olenkaan itselleni

 

”Kiinnitä huomio siihen sisäiseen ääneen, jolla puhut itsellesi. Onhan se lempeä ja armollinen?”

-Sara Parikka – 365 ilon ja inspiraation vuosi

 

Sain Suomalaisesta kirjakaupasta kirjan tutustuttavakseni, tuon ihanan Sara Parikan kirjan, joka sisältää 365 hyvän mielen vinkkiä, ”päivittäinen annos ihanuutta”, kuten kirjaa hehkutetaan. Sara saapuu Kauppakeskus Ratinaan tulevana viikonloppuna, ja pääsen haastattelemaan häntä kirja-aiheen ympärillä.

Vähän aikaa kirjaa umpimähkään selattuani törmäsin sivuun, jossa luki tuo lause: Kiinnitä huomio siihen sisäiseen ääneen, jolla puhut itsellesi. Onhan se lempeä ja armollinen?

Niinpä. Onko se? Osaanko olla itselleni armollinen, etenkin kehoni suhteen nyt raskauden jälkeen? Käytän aika paljon aikaa päivässä oman kehoni ylimääräisiä muotoja harmitellen. Miksi reisien pitää vieläkin olla muhkuraiset? Miksi vatsassa on edelleen ylimääräinen makkara? Voi kun ehtisin joskus salille, mutta sielläkään en osaa päättää kumpi on tärkeämpi treenattava tällä kertaa: jalat (pylly) vai selkä (helpottamaan hirveitä niskajumeja).

Mä olen antanut itselleni luvan olla harmissani tästä raskaudenjälkeisestä kehosta. Mutta se ei saisi kyllä haitata mun elämää sen suuremmin. Nyt vaatekaupoilla kierreltyäni olen huomannut, että kyllä tämä pieniasteinen murehtiminen vaikuttaa muhun. Ei sitä voi, ei saa, ei kannata pelkästään soimata itseänsä, tietenkään.

Siksipä, Saran inspiroimana, päätin asettaa itselleni toisenkin tavoitteen. Ensimmäiseksi asettamani tavoite oli treeniin liittyvä – 20 kyykkyä joka päivä vuoden ajan. Siihen pystyn helposti, kunhan vain muistan. Tämä uusi tavoite liittyy tietysti armollisuuteen: Aina kun tiedostan soimaavani omaa kehoani, annan tietysti itseni olla harmissani jos haluan, mutta keksin siihen rinnalle jonkun positiivisen asian kehostani. Sen asian ei tarvitse olla ulkonäköön liittyvä, vaan ihan mitä tahansa ihanaa musta itsestäni.

Tänään harjoittelin näin:

”Voi hitto kun nämäkin housut olisivat aiemmin istuneet mulle 36-kokoisina. Näkyyköhän takareiden muhkurat tässä isommassakin koossa? Puristaapa vyötäröresori ikävästi vyötäröä, kylläpäs on makkarat pysyneet sitkeässä tällä pullan ja suklaan syönnillä… enkä ole käynyt salillakaan.”

Ja: ”mulla on ihana kolmekuinen poika kotona, joka on täysimetyksellä ja tarvii äitiään, ihan koko pakettia! Kroppa tarvitsee palautuakseen aikaa, ja näytän kyllä todella hyvältä jo tässä vaiheessa. Makkaroita ja muhkuroita on kaikilla! Sitä paitsi tapahtumissa ja pojan kanssa touhuamisessa on tähän hätään varsin tarpeeksi treeniä.”

Tässä tavoitteessa onkin enemmän purtavaa, koska itsensä kehuminen tuntuu vähän väkisin tehdyltä. Ehkä juuri siksi se onkin nyt niin tärkeää!

Sanna

 

Yksi kommentti

  1. Nina kirjoitti:

    Tosi hyvä teksti! Todellakin nyt tarvitaan armollisuutta itseään kohtaan. ♥️ Ensi kerralla vielä kuvat tästä hetkestä, sekin on itsensähyväksymistä. (Vaikka upeat kuvat nämä toki). Ihanaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *