Hae
Sanna Laitinen

Kesä.

 

Mä oon fiiliksissä kesästä. Aina on ollut ihanaa, kun päivä pitenee ja tekee mieli olla ulkona, mutta nyt tuntuu että oon fiiliksissä kesästä ihan eri tavalla kuin aiemmin.

Tunnen onnen tulvahduksen, kun näen puissa ekaa kertaa silmut, pienet hiirenkorvat. Ja sitten yhtäkkiä vihreys on kaikkialla! Naurettiin teini-ikäisinä siskoni Eskon kanssa äidin tokaisua ”siis katsokaa näitä kaikkia vihreän eri sävyjä!”. Ja äiti oli – ja on – niin oikeassa. Suomen kesä on upea.

Meidän Eino täytti perjantaina kuusi kuukautta. Toinenkin vauvakvartaali on taputeltu, ja kolmatta aloitetaan! Sitä vietetään mökkimaisemissa. Vihdoin ehdin hengittää syvään ja rauhallisesti, vaikka univelka painaa ja pahasti.

Portaalin omistajat jo kyselivät, että olenko kunnossa kun mitään ei kuulu. No en kai sitten ole ollut – olen suorittanut elämää. Ihan kamalaa miten aika tuntuu ihan oikeasti olevan pienen vauvan kanssa eläessä aivan kortilla! En ehdi edelleenkään tehdä oikein mitään mitä on to do -listalla. Ehdin pitää vauvan onnellisena ja kodin siistinä (siihenkin saan apua kerran kahdessa viikossa). Muuta en tunnu sitten ehtivän. Töitä tietysti rajoitetusti. Salia en yhtään. Voi perse!

Alan olla oikeasti aika väsynyt, siis univelkainen ja vähän kuormittunut yritysjutuista ja pitkästä keväästä. Se on aika tyypillistä tähän aikaan – keväällä muun muassa säädetään tilinpäätökset ja opin näköjään joka vuosi kirjanpidosta jotain uutta…

Ehkä lopen uupuneena on helpompi nähdä ne vihreän eri sävyt. Ensin herätessään kävelee ovenkarmeja päin, laittaa kahvinkeittimen porisemaan ilman kahvinporoja, pyykkää langattomat kuulokkeensa, tulee hinauttaneeksi väärin parkkeeratun autonsa hukanteille, vihdoin kahvin tiputtua kaataa mukillisen läppärille. Ja sitten ottaa happea. Syvään. Ja katsoo ulos.

On kesä.

Ja niskapaskat. Kuten miltei joka aamu.

Sanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *