Hae
Sanna Laitinen

Imetys – kuinka pitkään sitä voi jatkaa?

 

Mulla loppui viime viikonloppuna äitiysloma. Miten aika menee niin nopeasti? Mua kyllä jo viime vuonna varoiteltiin tästä ilmiöstä, ja kehotettiin nauttimaan pikkuvauva-ajasta, mutta en tajunnut että se menee näin nopeasti! Meidän pieni on jo yhdeksän- ja puolikuinen.

Mietiskelin viikonloppuna imetysasioistakin ystävän kanssa jutellessa, että hitsit millaisia stressileveleitä otin imetyksestä vauvan ollessa pieni. Vielä raskausaikana lueskelin imetysasioista, ja päätin, että koetetaan imettää, mutta korvikeruokintakaan ei ole poissuljettua. Jos äiti ja vauva voi paremmin kun vauva saa korviketta, niin se on aina hyvä vaihtoehto. Kuitenkin vauvan synnyttyä imetyksestä tuli mulle vähän pakkomielle. Vauvan piti saada rintamaitoa, ja korvikkeesta tuli mulle jostain syystä ihan kirosana. Muutenkin olin hyvin ihmeellinen – ja olen vahvasti vieläkin – ja siitä syytän vain äitiyttä ja hormonaalisia muutoksia. 😀

Pelkäsin etukäteen työkeikkoja, joita tein keväälläkin satunnaisesti. Jos olen 12 tuntia pois kotoa, miten vauva saa ruokaa? Loppuuko multa maito? Entä jos olen useamman päivän peräkkäin töissä, miten vauva saa ruokaa? Loppuuko multa maito?

Vauva sai ruokaa, eikä multa loppunut maito. Ei loppuisi vaikka olisin 10 päivää peräkkäin töissä lyhyen työpäivän ajan. Mutta hemmetinmoista, aikaa vievää järjestelyä se oli. Töissä tietysti piti päästä pumppaamaan maitoa aina välillä, ja sehän tarkoitti sitä, että tapahtumassa oli löydettävä jokin rauhallinen paikka, jonka kehtasi vallata noin 10-15 minuutiksi. Välillä se oli invavessa, välillä jokin rullakkokasa johon ahtauduin pumppaamaan. Oli myös ihan kuun ja tähtien asennosta kiinni, kuinka paljon maitoa sai pumpattua. Jos tapahtumassa pumpatun maidon halusi tarjota vauvalle, piti tarkasti huolehtia kylmäketjusta. Ihan älytöntä touhua, nyt kun miettii!

Kotona taas nähtiin päivittäin, monta kertaa, samainen maitoshow: Pumppaa – tiskaa – desinfioi – pakasta – inventoi – stressaa – suunnittele – laske – pumppaa – ja niin edelleen. Hattua nostan myös puolisolleni, joka sitten sulatti – lämmitti – ruokki – tiskasi – sulatti – ja niin edelleen.

Enää en pumppaa.

Mutta se oli mulle tosi tärkeää. Ihan hirveän tärkeää, että vauva saa tarpeeksi rintamaitoa syödäkseen myös sinä aikana, kun en ole läsnä. Ja olen kiitollinen siitä, että tavoitteessani onnistuttiin ja kaikki on mennyt hyvin, vaikka todellakin tuon eteen sai tehdä töitä.

Imetän tuota meidän pientä edelleen, joitakin kertoja vuorokaudessa. WHO suosittelee imetyksen jatkamista 2 vuoden ikään asti, ja yksivuotiaaksi asti suositeltaneen kansallisissa ravitsemussuosituksissa. Koen, että imetys tekee minullekin hyvää, ja ainakin vauva on saanut rintamaidosta suojaa pöpöjä vastaan.

Niin, ja – lähipiirissäni on kuitenkin tosi paljon ystävieni lapsia, jotka ovat upeasti kasvaneet korvikkeella, eivätkä ole sairastelleet vauva-aikana ollenkaan. En siis millään tavalla ruodi äidinmaidonkorvikkeita, ja ihanaa että maailmassa on rutkasti vaihtoehtoja jokaiselle perheelle. Suorastaan ihmettelen niin jyrkkää pikkuvauva-ajan kantaani korvikkeita kohtaan. Miksi vauvan piti aina vaan saada rintamaitoa, vaikka oma jaksamiseni oli välillä koetuksella? En silti muuttaisi mitään. Täytyy sanoa, että olin aika sitkeä mama.

Millaisia pelkoja sinulla oli imetyksen suhteen?

Sanna

 

Kurkkaa myös: 12 tunnin työpäivä kaksikuisen vauvan äitinä

Sannan Instagram

Sannan Facebook

Kirjoittaja on puhuja ja juontaja, joka suhtautuu esiintymiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin intohimoisesti.

4 kommenttia

  1. Heidi Selin kirjoitti:

    Ei ole ollut pelkoja. Meillä 3v tyttö ja vielä imuttelee,tarhapäivien päätteeksi,joskus yölläkin ja silloin kun huvittaa. Mun neuvo on ,ettei tee siitä itselleen mitään numeroo. Se on meillä ollut imuttajan asia ja kyllä varmaan lopettaa sen omana aikanaan.

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Ihanaa kuulla että osasit ottaa imetyksen suhteen iisisti. Minulla olisi varmasti paljon opittavaa sinulta. 😀 Kiitos neuvosta – otan siitä vaarin. Oon stressannut tarpeeksi tätä asiaa.

  2. Kaisa kirjoitti:

    Imetyksen kanssa kannattaa tehdä niin kuin itsestä ja lapsesta tuntuu hyvältä ja kuunnella mahdollisimman vähän muiden mielipiteitä. Jos toinen aikoo töysimettää puolivuotiaaksi mutta itse haluaa tarjota kiinteitä jo 4 kk:n iässä, niin sitten tarjoaa ja jos toinen on sitä mieltä, että imettää vuoden ja itse haluaa imettää pidemmän tai lyhyemmän aikaa, niin sitten imettää.
    Kun esikoinen täytti vuoden, alkoi kysely milloin meinaan lopettaa imetyksen. Lapsi täytti 2 v ja imetin edelleen. Kaverilla oli samanikäinen lapsi ja hän lopetti imetyksen. Mulle tuli kova tarve tehdä samoin kun kerran kaverikin jo lopetti. Pari päivää yritin ja sitten totesin, että miksi pitää lopettaa jos imetys tuntuu vielä ihan hyvältä. Muutaman kuukauden kuluttua imetys loppui itsestään. Imetin 2 v 3 kk.
    Kuopus on nyt 2 v ja imetän edelleen. Imetän niin pitkään kuin hyvältä tuntuu ja jokaisen äidin kannattaa tehdä samoin. Ei kannata miettiä toisten mielipiteitä siitä jos imettää pitkään tai jos ei imetä vaikka yhtään. Kannattaa toimia niin että sekä äiti että lapsi on tyytyväinen.

    • sannalaitinen kirjoitti:

      Kiitos Kaisa ihanasta kommentistasi. Joo, kyllä täälläkin kuulee kysyttävän ”ai siis imetätkö sä vielä?” ja ”kuinka pitkään ajattelit imettää?” No, mielipiteitä on yhtä monta kuin on ihmisiäkin, eli juuri näin, teen ihan just niin kuin itsestä ja lapsesta tuntuu hyvältä. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *