Hae
Sanna Laitinen

Meille tuli joulu.

 

Onhan se jo marraskuun puoliväli. Jouluhullut kaivautuvat pehmoisista pesistään koristelemaan ympäröivää maailmaa. Lukeudun heihin!

Meille tuli joulu.

Vaikka en pidä itseäni kovin taitavana shoppailijana enkä tykkää hamstrata tavaraa (onneksi, sillä meillä ei ole säilytystilaa), tykkään pukea kotia joulua varten. Paitsi kaksi vuotta sitten; Sinä talvena kun esikoinen syntyi, en jaksanut yhtään laittaa joulua. Mutta siitä on taas noustu, ja otettu vähän keeääntyneitä velkoja takaisinkin päin. Myös viime vuoden marraskuussa meille ilmestyi joulukuusi heti marraskuun alussa.

 

Mielestäni pimeä vuodenaika kaipaa pientä pilkettä, kotoilun tunnelmaa, lämpöä ja pörröisyyttä. Semmoista, että vaikka olisi ihan yksikseen, ei olo tunnu yksinäiseltä. Vaikka olisi pimeää, ei tunnu pimeältä. Pientä tuiketta, jouluherkkujen tuoksua, sopivassa suhteessa yhdessäoloa ja sopivasti kaivattua rauhaa, omaa aikaa.

Omaan silmääni joulun koristeet ovat parhaimmillaan todella kauniita, ja on oma traditionsa ja juhlahetkensä pukea koti joulua varten. Siihenkin kuuluu sopivasti yhteistä tekemistä ja omaa rauhaa.

Joulukotikin saa olla koti – kaikkine kotiin kuuluvine tavaroineen. Meille saa muuten ehdottaa näppärää lelulaatikkoa, ennustan seuraaville kuukausille joitakin leluja lisää meidän olohuoneeseen…

 

Pojan ja siskoni kanssa puettiin meidän kuusi joulua varten yhdessä. Ensimmäistä kertaa esikoinenkin ymmärsi että nyt koristellaan kuusi. Ihanaa katsoa pienen pojan intoa auttaa koristelutehtävissä. Eniten koristeita taitaakin löytyä juuri vaahtosammuttimen korkeudelta.

Kuuseen on myöhemmin ilmestynyt uusia koristeita, kun bongasin muutaman lintusen Ratinassa myynnissä. On kivaa, kun kuusesta saattaa bongata erilaisia pieniä yllätyksiä, kun sitä kurkkii lähemmin. Vaikka lintuja, karkkikääröjä, kimmeltävän koristeen tai vaikka pienen sydämen.

Traditioihin ja omiin juhlahetkiinsä kuuluu synttäritkin – isolla osalla perhettä on syntymäpäivät juuri marras-joulukuussa. Mikä sen mukavampaa, kun juhlia yhdessä elämää keskellä pimeää vuodenaikaa.

 

 

Piparkakkuja meillä leivotaan myös pian. Ollaan pojan kanssa kummatkin sellaisia piparihiiriä, että ennustan jouluksi tarvittavan ihan uuden leipomishetken – äitini reseptillä piparkakuista tulee taivaallisen makuisia.

Joulun tunnelmointi tekee ainakin minulle niin hyvää pimeään aikaan, että mielelläni fiilistelen tätä niin pitkään kuin mahdollista. Tämä on minulle yksi parhaista tavoista selättää loppuvuoden kaamosväsymys – joulu.

Ihana joulu.

Sanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *