Hae
Sanna Laitinen

Jouduin aloittamaan täysin alusta

Äidiksi tuleminen on maailman mullistava kokemus, myös kropan kannalta. Muista en tiedä, mutta minä olen saanut opetella tutustumaan omaan kehooni uudestaan – en voi enää ollenkaan olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Koen että raskaus, synnytys ja kaikki mitä äitiyteen liittyy, hormonimyrskyistä lähtien, ovat tehneet aivan valtavan hyvää keholleni. Kaikista yöherätyksistä, univeloista ja kehnoista vauvan kanniskeluasennoista huolimatta koen voivani paremmin kuin koskaan. Iho voi todella hyvin (aiemmin kärsin pahasta aknesta) ja endometrioosi tuntuu pysyvän todella hyvin aisoissa.

Treenien osalta olen päässyt, tai joutunut, aloittamaan aivan alusta. Kun kerroin että opettelen tuntemaan kehoni uudestaan, se todella tarkoittaa sitä. Synnytyksen jälkeen harva osa kropasta toimii samalla tavoin kuin ennen.

Syvien vatsalihasten ja lantionpohjan lihasten aktivointia harjoittelin ihan aluksi. Kun tuntuma löytyi, siirryin kuntosalin puolelle (harvakseltaan). Se on niin raivostuttavaa, kun ne ihan tutut liikkeet tuntuivatkin yhtäkkiä aivan mahdottomilta suorittaa. Keskivartalon tuen ollessa puutteellinen, tuntui esimerkiksi reisien ja pakaroidenkin aktivoiminen olevan työn ja tuskan takana.

Myös imetys vaikuttaa hormonitoimintaan niin, etten ole päässyt vieläkään ihan samalla tavalla treenaamaan lisävastusten kanssa kuin aiemmin. Toisaalta onkin mielenkiintoista kokeilla, kuinka tarkasti saa aktivoitua vaikkapa ryhtilihaksia ihan vain oman kehon painolla, tosi pienillä liikkeillä.

Ulkoisesti olen ihan entisissä mitoissani, mutta edelleen treeneissä saan kiinnittää ekstrahuomiota tekniikkaan. Olenkin siirtynyt Tikis-treeneissäni sinne kotitreeniliikkeiden puolelle. Treenikaverit, jos Sykkeellä näette mut vemputtelemassa kyykkyjä ilman lisävastuksia, toivotan sut tervetulleeksi mukaan! 😀

Millaisia treenejä siellä ruudun toisella puolella tehdään?

Sanna

 

Kurkkaa myös:  Vatsalihasten erkauman kuntoutus: 3 ensimmäistä treeniliikettäni

Sannan Instagram

Sannan Facebook

Kirjoittaja on puhuja ja juontaja, joka suhtautuu esiintymiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin intohimoisesti.

Kehon muutokset – kuukausi synnytyksestä

 

Nyt kun kuukausi, eli neljä viikkoa ja risat on kulunut synnytyksestä, voi jo vähän vetää yhteen omaa palautumista. Olo alkaa olla jo normaali (tai siis niin normaali kuin näillä vauva-ajan yöunilla ja kehon hormonitoiminnoilla on mahdollista), enää ei satu eikä vuoda, ja treenaamaankin olen uskaltanut lähteä. Voisi siis sanoa että fyysinen palautuminen on täällä hyvällä mallilla. Henkisestä puolesta kirjoitin jo ensifiiliksiä Romahdus. Baby blues -tarinani -postauksessa, ja onneksi meno alkaa tasaantua pikkuhiljaa… ja tietysti uusia huolenaiheita pulpahtaa ilmoille joka päivä! 😀

Ulkoisestikin olemus on edelleen varsin erilainen kuin ennen synnytystä – viime keväänä ostetut housut eivät mene reisistä saati vyötärön kohdalta jalkaan. Jalka- ja vatsaosastolle on siis tarttunut raskausaikana syötyjä suklaita, enkä sano tätä pahalla tai itseäni soimaten. Olen varsin tyytyväinen omaan kehooni nytkin, ja olen onnellinen jokaisesta nautitusta herkusta! Olen saletisti ansainnut kaiken hyvän. Jos jotain, niin muuttunut kehoni kannustaa minua tekemään kaikkeni, jotta kehoni toimisi mahdollisimman optimaalisesti. Minua itseäni, perhettäni ja etenkin vauvaani ajatellen!

Raskaudesta jäi jälkeen vatsaani myös tumma napa, ja navasta lähtevä juova suoraan ylös- ja alaspäin kulkeva linea negra. Tuo tumma viiva on ilmeisesti seurausta muuttuneesta hormonitoiminnasta, ja häviää ehkä ajan kanssa. Minua nämä muistuttavat siitä suuresta, huikeasta työstä jonka kehoni on tehnyt.

 

 

Kaksi ensimmäistä viikkoa

Kaksi ensimmäistä viikkoa synnytyksestä meni ihan vaan toipuessa ja etsiessä omaa kehoa uudelleen. Yksikään vatsalihas ei tuntunut toimivan kuten ennen raskautta, lantionpohjan lihaksia hyvä kun uskalsi aktivoida. Toivoin kovasti että palautuisin nopeasti ja pääsisin taas omaan kehooni, siihen energiseen kroppaan, jonka kanssa on kiva treenata.

Kun synnytyksestä oli kulunut reipas viikko, menin ensi kertaa äitiysfysioterapiaan. Fyssari haastatteli taustoistani ja tarkisti lähtötilanteen ryhtilihasten osalta. Aloitettiin heti kevyet aktivointiharjoitukset, ja sain kotiläksyjä. Suorien vatsalihasten erkaumaa oli, ja on edelleen, joidenkin senttien verran navan kohdalla. Muualla erkauma on hyvin pieni.

Erkaumasta johtuen en siis vielä uskalla tehdä räjähtäviä tai tärähdyksiä sisältäviä treeniliikkeitä – juokseminen ja burpeet esimerkiksi ovat pannassa, samoin kaikenlaiset isoilla treenivastuksilla jumppaamiset. Ensin odotellaan että erkauma pienenee ja keskivartalon tukilihakset alkavat suojata selkärankaa ja sisäelimiä kuten ennen raskautta – ja toivottavasti paremminkin!

Ensi viikkoina harjoiteltiin kotona noin muutenkin muun muassa makuulta ja istualta nousemista, ja takaisin istumaan käymistä tai makuulle käymistä. Kun vatsalihakset eivät oikein toimi, on yllättävän hankalaa tuo pystyyn nouseminen! Viimeisillään raskaanaolevat tietää… Myös ”nopeasti” vessassa käymisestä tuli pariksi viikoksi mission impossible.

Kivuiltakaan en ole välttynyt – ensimmäisten pienten kävelylenkkien tai kotiaskareiden touhuamisten jälkeen syvät vatsalihakset ja lantionpohjalihakset tuntuivat aivan älyttömän kipeiltä! Samoin fyssarilta läksyksi saamieni harjoitteiden jälkeen tuntuu että nuo superpienin liikkein treenatut syvät lihakset ovat aivan jumissa.

 

 

 

Niska-hartiaseudun jumit

Ja jumeista puheenollen – ylävartalon lihakset saavat ihan uudenlaista rasitetta, kun perheeseen syntyy uusi jäsen. Ainakin minun niska-hartiaosastoni on aivan jumissa, kun meidän pientä tulee kanneltua ties minkälaisissa asennoissa, välillä ihan kunnon päänsärkykohtauksiin asti. Fyssarin ”lempeä” käsittely ja tekemäni yläkropan liikkuvuusharjoitukset onneksi ovat auttaneet. Näistä tulossa oma postauksensa! 🙂

Ihan supermotivoivaa taas on se, että kaikista joulukuun herkutteluista huolimatta joka päivä näen tai tunnen pientä muutosta ja kehitystä kehossa, joka päivä peilikuvakin alkaa näyttää enemmän minulta!

Isäni sanoi minulle, kun harmittelin viime huhtikuussa ostamieni housujen liian pientä kokoa, että kyllä ne ensi huhtikuussa taas mahtuu jalkaan. Tässä onkin hyvä tavoite tulevalle vuodelle. #mamatikis!

Sanna