Hae
Sanna Laitinen

12 tunnin työpäivä kaksikuisen vauvan äitinä

 

Että mä stressasin tätä päivää. Kellon ympäri työpäivää tapahtumassa, missä toimin tapahtuman ajan vastaavana tuottajana. Äitinä, jonka vauva on vasta parin kuukauden ikäinen, ja vieläpä täysimetyksellä! Olenko hullu?

Tiesin jo raskausaikana etten malta olla aloillani ja keskittyä pelkästään äitiyslomaan ja vauvan kanssa olemiseen. Tiesin, että tulen tekemään tapahtumia ja niihin liittyviä back office -hommia. Toivoin että pystyn myös tekemään Tikis-treenimedian kanssa töitä, ja onneksi tämäkin näyttää onnistuvan! ❤️

Mutta silti. Missä menee meidän perheen raja siinä, kuinka paljon vauvan vanhemmat ovat poissa kotoa, tekevät ihan muita juttuja kuin ovat vauvan kanssa? Jotkuthan eivät poistu kotoa ollenkaan ilman vauvaa, kun vauva ei vielä ymmärrä olevansa äidistään irrallinen olento. Kumpi ääripää on terveellisempi? Missä menee keskitie?

 

Eniten stressaa imetys

Yksi isoin huolenaihe erossaolossa on imetys, vauvan ruokinta ja maidon riittävyys. Maidon pumppaus on oikeasti taitolaji, joka vaatii tietynlaiset olosuhteet että maito alkaa herua. Aloin pumpata maitoa pakkaseen heti vauvan synnyttyä ja maidon noustua. Pelkään, etten saa pumpattua vauvalle riittävästi ruokaa poissaoloni ajaksi. Sen lisäksi pelkään, että poissaollessani en ehdi tai en pysty pumppaamaan maitoa, ja sehän voi aiheuttaa paitsi epämukavan olon ja rintatulehduksen, myös maidontulon ehtymistä. Apua! Kuinkahan nopeasti maidontulo voi ehtyä kokonaan?

 

Nyt se on tehty!

Nyt kun ensimmäinen tapahtumatyökeikka on ohi, on olo tapahtumadarrainen mutta onnellinen ja innostunut! Aika ihanaa kun alan olla taas tässä maailmassa, ja voin välillä tehdä ihan omia juttujani. Se on mulle niin tärkeää, että saan tuntea olevani tärkeä ja jossain hyvä!

Kuinka imetyshommat siis onnistuivat, vai epäonnistuivatko ne? Pumppailin parina edeltävänä päivänä jääkaappiin pojalle yhteensä noin 5 aterian maidot. Suunniteltiin, että syötän Eikun juuri ennen töitä ja heti töiden jälkeen. Sen lisäksi pojat tulivat käymään pari kertaa tapahtumapaikalla mun työpäivän aikana. Mulla oli myös mukana rintapumppu ja pari pulloa, ja kävin pari kertaa täyttämässä pullot maidolla tapahtumapäivän aikana. 😀 Voi apua, en olisi ikinä uskonut että touhuilen töissä jotain tällaista!

Kyllä mä varmaan viiden vuoden päästä ajattelen, että oon aivan hullu kun en halua nauttia äitiyslomasta ja olla vaan vauvan kanssa. Tottahan se on, että säätöä ja suunnittelua nää mun menot aiheuttaa. Oon silti tosi kiitollinen että Jonilla on mahdollisuus olla vauvan kanssa, ja että saan tehdä omia juttujani. I’m back!

Vai oonko mä hullu?

Sanna

Eino tuli taloon!

 

Kuulumispostaus tällä kertaa! Miten menee 8-viikkoisen vauvan kanssa arjessa? Miten pienen vauvan yrittäjävanhemmat ovat sopeutuneet uuteen elämään? Ja avunpyyntö kaikille äiti-ihmisille lopuksi, pliis, anna sun oma mielipide!

 

Nimiäiset

Kiitos paljon nimiäispostauksen jälkeen saamistani vinkeistä järjestelyiden suhteen. Nimiäisiä meillä vietettiin sunnuntaina 13. tammikuuta. Nimiäiset sujuivat juuri niin kuin toivottiinkin – tilaisuus oli herkkä ja sopivan rento. Kyyneliltäkään ei vältytty. Isäni piti aivan ihanan puheen!

Vauvan etunimi Eino tulee meiltä Laitisten suvusta – isäni isän isä oli Eino, taidemaalari, salakuljettaja ja kuitenkin varsin arvostettu isähahmo. ”E.J.:stä” on minulle kerrottu tarinoita ja hänen lausumiaan periaatteita koko pienen ikäni, ja siispä minulle on ihan hirveän tärkeää, että nuo tarinat jatkavat elämistään seuraavallekin sukupolvelle. Toinen nimi tulee taas vauvan isän suvusta, missä tuo kaunis pohjolan nimi on perinteikäs.

 

 

Arjen haasteita

Nyt tammikuussa asennoiduin siihen, että arki alkaa taas. Sekä minulla että Jonilla alkoi kalentereihin kasaantua menoja ja muistioon to do -listoja. Melkoista tasapainoilua tämä onkin, kahden kaupungin elämä, kun yhtenä päivänä äidillä on menoa Tampereella ja seuraavana Helsingissä, ja isälläkin olisi töitä niin paljon kun vaan jaksaisi tehdä. Kuinka ihmeessä sitä ehtii tehdä kaiken minkä haluaisi?

Vauvammehan on täysimetyksellä, joten me vietetään Einon kanssa laatuaikaa tietysti paljon keskenämme. Olen silti heti Einon täytettyä kaksi viikkoa lähtenyt omillekin menoilleni – esimerkiksi fyssarille, kynsihuoltoon, tapaamisiin ja tapahtumiin. Silloin olen pumpannut maitoa varmuuden vuoksi, jos pienelle tulisi poissaoloni ajaksi nälkä. Onneksi (mikä tahansa) tuttipullo on kelvannut!

Raskausaikana kysyin Facebookin Naisyrittäjät-ryhmässä kokemuksia tuoreilta äitiyrittäjiltä, mitä yrittäjän kannattaisi ottaa huomioon pienen lapsen kanssa. Mihin varautua? Päällimmäisinä vinkkeinä muistan, että kannattaa varautua myös worst case scenarioihin, koska ikinä ei tiedä millaista arjesta vauvan kanssa tulee – jos pienellä on vaikkapa vatsavaivoista johtuvaa koliikki-itkua, ei siinä vanhemmat jaksa oikein muuta kuin olla vauvan kanssa. Toinen ohje oli, että pidä yllä hyvä turvaverkosto.

Lähipiirin tuesta puheenollen – Aika hyvin ollaan saatu meidän perheen kalenterit istumaan yksiin niin, että toinen vanhempi on kotona Einon kanssa kun toisella on menoja. Yhtenä päivänä Jonin kanssa tajuttiin, että meillä kummallakin oli sovittu menoja samalle päivälle samaan aikaan. Mitäs nyt? Olisi noloa lähteä perumaan kumpaakaan menoa, mutta ei vauvaa voi ottaa mukaan näihin kumpaankaan. Onneksi isäni ja kummatkin siskoni ottivat parin tunnin vahtivuoron innoissaan vastaan. Eikku naureskeli ja jokelteli aina päiväunien ja syötön välissä hoidossa ollessaan, ja äiti oli huolesta soikeana tietysti koko ajan poissaollessaan. Nyt siis ymmärrän turvaverkkojen merkityksen, ihanaa perhe että olette siellä!

Nyt olenkin viime päivät viihtynyt vauvan mummilassa, siis vanhemmillani, missä on Einolle sylittelijöitä ja päivisin monta hauskaa hahmoa kukin hoitamassa omia konehommiaan. Olen saanut itsekin tehtyä ihan kunnolla ja kaikessa rauhassa to do -listaani lyhyemmäksi. Ihan täydellistä!

 

 

Äiti poissa vauvan luota

Lueskelin äitien mietteitä lapsensa luota poisolemisesta raskausaikana. Ihmettelin, miksi äidit stressaavat niin kovin – jos vauva on isänsä kanssa äidin menojen ajan, ja saa rakkautta, ruokaa, unta ja vaipanvaihtoa, niin miksi äiti olisi huono äiti jos on muutaman tunnin poissa kotoa lapsensa luota?

Nytpä ymmärrän noita muita äitejä paremmin. Vaikka on ihanaa että oma elämä kodin ulkopuolellakin on edelleen olemassa, tulee vauvaa kyllä ikävä hyvin nopeasti. Onkohan hänellä tarpeeksi ruokaa, tuleekohan kotiintullessa vastaan hätäänsä kiljuva lapsi ja väsynyt isä? Kauhukuvat vilisevät silmissä. Siihen ei auta kuin asennoitua järjellä. Isäkin osaa hoitaa lasta. Vauva pärjää oikein hyvin vähän aikaa vaikka olisinkin omilla menoillani.

 

 

Siinäpä meidän perheen kuulumisia tammikuun ajalta! Vielä täällä mietitään, kuinka imetys saadaan jatkumaan, kun äidillä on pidempiä, jopa työpäivän mittaisia erossaolojaksoja vauvasta. Hirvittää jo etukäteen, mutta pumput ja pullot on jo steriloituina, ja isä valmiina hassuttelemaan vauvan kanssa nuo ajat.

 

Avunpyyntö:

Onko ruudun toisella puolella mamaihmisiä, jotka ovat täysimettäneet vauvojaan ja olleet useita tunteja poissa vauvan luota? Kuinka olet järjestänyt vauvan ruokinta- ja pumppaushommat?

 

Sanna