Hae
Sanna Laitinen

En koskaan halunnut äidiksi – kunnes sitten.

Leivottiin (lue: minä leivoin) eilen pipareita. Joulun perinteet rakentuvat meilläkin pikku hiljaa. Se pisti miettimään; en minä joskus halunnut tätä ollenkaan. En siis ollenkaan! Mitä on tapahtunut?

Lukiossa äidinkielen tunnilla oli tehtävänä pitää vaikuttava puhe valitsemastaan aiheesta. Minäpä valitsin aiheeksi tärkeän – miksi tässä ylikansoittuvassa ihmispopulaatiossa meidän pitäisi hankkia yhtään enempää jälkikasvua, kun vaihtoehtojakin on? Suosittelin siis oikein lämpimästi kaikille, ettei hankkisi omia lapsia.

En koskaan halunnut äidiksi. En oikein koskaan potenut vauvakuumetta, enkä tuntenut oloani mukavaksi lasten kanssa. Olikin hassua, että päädyin opiskeluiden ohella tuottamaan työkseni lapsiperhetapahtumia. Ärsytti suunnattomasti, kun tuttavat totesivat lapsimielipiteeseeni, että kyllä se mielipide ehtii vielä muuttua. Siitä ei ollut minkäänlaista vihiä lähitulevaisuudessa. Elämäni oli juuri näin hyvää – miksi tehdä siitä vaikeampaa?

Ajattelin ja suunnittelin tosiaan, ettei minulle tulisi koskaan lapsia. Olin asiasta järkkymättömän varma, eikä missään ollut viitteitä että tarvitsisin elämääni mitään muuta. Kerroin tämän myös hyvin nopeasti kumppaneilleni.

No. Mielen muutokseen voi johtaa esimerkiksi erilaiset kriisit ja sairastumiset. Minullakin mielipiteen muuttuminen oli aika monen henkisesti rankan asian summa – oli burnoutit ja endometrioosilöydökset ja leikkaukset ja sellaista semitylsää mitä kenellekään ei tietenkään toivoisi. Sitten ilmestyi muita ajatuksia tukemaan mielen muuttumista – ehken haluakaan elää elämääni tekemällä töitä aamusta iltaan, ehkä jokin muukin tärkeä rooli elämässä voisi tehdä minulle ihan hyvää. Kiitos burnoutille, että sait minut ajattelemaan työnteosta hieman eri tavalla, ja toisaalta hakemaan muitakin rooleja omaan arkeeni kuin työsuorittaja-Sannan.

Jotain kävi sille maailmaa matkaavalle yrittäjäuraa kehittävälle Sannalle, joka yhtäkkiä odottaakin jo toista lasta. Halusinkin sitten kuitenkin asumaan Suomeen enkä minnekään muualle, ja hassua kyllä, halusinkin perheen millaisen vanhempanikin olivat rakentaneet.

Onkohan se niin että biologinen kello tikittää joillakin automaattisesti voimakkaammin ja joillakin ei vaan ollenkaan? Joillakin elämän myrskyt sitten heiluttavat pakkaa ja saavat jotain tapahtumaan mielessä?

Outo matka, pakko sanoa, tämä elämä. Miten näin isoja päätöksiä tulee pyörrettyä?

Sanna

 

Sannan vatsalihastreeni raskausviikolla 19

 

Instan puolella jo valittelinkin, että jo pari viikkoa sitten huomasin pientä vatsalihasten erkaumaa navan ympärillä. Erkauman huomasin kun kuvasin Tikis-treenejä joku viikonloppu mökillä – vatsarutistusta tehdessä core ei pysynytkään tiiviinä ja napakkana, vaan navan seudulla vatsa pullisteli ihmeellisesti. Suoria vatsalihaksia jännittäessä navan ympärille oli ilmestynyt erkaumaa, johon mahtui helposti tökkäämään kahdella sormella vierekkäin. Okei. Ei enää rutistuksia, ei lankkuja tai kovin räjähtäviä liikkeitä mulle.

Mielestäni erkauma on ilmestynyt nyt aikaisemmin kuin esikoisesta.

Vatsarutistusten sijaan – ei-raskaanaollessanikin – tykkään tehdä näitä ryhtilihasten, vyötäröä kaventavien lihasten treeniä teen oikein mielelläni. Nämä liikkeet sopivat mainioksi vyötärönkavennusjumpaksi tietenkin myös ei-raskaanaoleville. Core suojaa selkärankaa, ja tämä rauhallinen syvien vatsalihasten treeni on varmasti liikkuvuustreenin ohella ollut yksi merkittävimmistä alaselkäkipujeni poistajista.

 

Kas tässä – Sannan vatsalihastreeni raskausviikolla 19.

Tein treenissä noin 1 minuutin verran per liike, kaikki liikkeet putkeen. Sen jälkeen pieni tauko. Kierroksia tein 2-4 yhteensä. Varsin lyhytkestoinen jumppa siis, ehkä 10-20 minuuttia, ja siinäkin saa mukavan ryhdikkään ja virkeämmän olon. Tosi rauhallisia toistoja saa tehdä tässä – syvien vatsalihasten treeni saa olla tarkkaa ja maltillista. Jos kokeilet näitä vyötärönkavennusliikkeitä, pidä koko selkäranka tiukasti alustassa kiinni kaikkien liikkeiden ajan – siis myös alaselkä.

Liikkeet:

❤ Syvien vatsalihasten aktivointi

Ensin vain aktivoidaan pito – painetaan selkäranka lattiaan kiinni, myös alaselkä, ja hengitetään syvään. Tykkään jokaisella ulospuhalluksella tiivistää vyötärönympärystä niin pieneksi kuin saan, ja pitää tuon pidon seuraavalla sisäänhengityksellä. Jo itsessään tosi kiva liike – ilman liikettä!

 

❤ Jalan suoristukset

Sitten äksöniä. Ensin toki on pidettävä perusasioista huolta – sama hyvä syvien vatsalihasten ”imaisu” ennen jalkojen heiluttelua. Tarkoitus on, että keskivartalo ei liiku minnekään, pelkästään jalat viuhtoo – rauhallisesti.

❤ Jalkojen ”dipit” polvet koukussa

Sama juttu tässä. Juuri synnyttäneille – kannattaa aloittaa ehkä niin päin, että pitää toisen jalan aina maassa kiinni ja nostaa vuoron perään toista jalkaa ylös. Kevyempi ja turvallisempi versio kropalle joka palautuu.

❤ Pullover + jalan suoristus + kämmen-polvipito.

Tässä saa tosi kivan lisäpoltteen kun painaa sopivasti ristikkäistä kämmentä ja polvea toisiaan vasten.

 

Kivaa vyötärönkavennus- ja ryhtilihastreeniä myös sinne! 😊💪 Saa kertoa kommenttikenttään, miltä tuntui.

Sanna