Hae
Sanna Laitinen

En uskalla kulkea vauvan kanssa.

Tänään järjestettiin Helsingin Katajanokalla FemiHealthin studiolla Monna x Friends -tapahtuma, missä osteopaatti, fysioterapeutti ja ravitsemusasiantuntija pitivät meille tuoreille äideille tietoiskuja, keskivartalojumppaa ja kysy asiantuntijalta -tuokioita.

Saavuin paikalle paria minuuttia myöhässä – keli oli aivan hirveä, ja missään ei ollut parkkipaikkaa – ja näin lastenvaunurykelmän eteisessä. Voi ei, pitikö tänne ottaa vauva mukaan? Äkkiä sähköposti auki ja Monnan tervetuloviesti esiin. Vauvat tervetulleita, muttei pakollisia 😀 Okei, sekaan vain.

Koko kolme tuntia käytiin kaikille äideille todella tärkeitä asioita läpi. Ensialkuun meiltä jokaiselta tsekattiin suorien vatsalihasten erkauma, jota multa vielä löytyy, kun keho ei ole vielä ihan malttanut täysin palautua synnytyksestä. Sitten jumpattiin ryhtilihakset hereille pienillä keskivartaloa vahvistavilla liikkeillä. Lopuksi vielä puhuttiin ravitsemuksesta ja vähän lisäravinteista, joita (imettävä) äiti voi tarvita. Kattava paketti, kiitos Monna!

 

”Voi ei, pitikö tänne ottaa vauva mukaan?”

 

Oli ihanaa nähdä miten moni oli ottanut vauvan mukaan tapahtumaan, itse asiassa suurin osa. Minä edustin sitä häviävän pientö vähemmistöä, joka saapui paikalle ilman lasta, ja olo olikin vähän orpo kun siellä vaihdettiin vaippaa, nukutettiin ja imetettiin ihan kaikessa rauhassa opiskelun lomassa. Tietysti monen puolisot ovatkin töissä näin arkiaamupäivisin, ja vauvan mukaanottaminen on paitsi itselle mieluisaa, myös välttämätöntä kun kotona ei ole hoitajaa.

 

Tunnustus

Nyt se pitää sitten myöntää, avata suunsa ja tunnustaa. Minulla on tosi korkea kynnys ottaa vauvaa mihinkään rientoihin mukaan. Kauppaan, kylään, saati sitten palavereihin tai tapahtumiin. Mielummin sitten jätän menemättä, ja kyhjötän vauvan kanssa kotona.

Pelkään tosi paljon sitä tilannetta, etten pysty vaikuttamaan lapsen mielialaan ja käytökseen, saati sitten omaani. Mitä jos hän itkee koko ajan, enkä pysty auttamaan? Mitä jos tulee hirveä kakka- tai pissavahinko? Entä sitten imetys julkisilla paikoilla? Kaikki nämä tuntuvat niin kodin sisällä tapahtuvilta asioilta, jotenkin liian henkilökohtaisilta vietäväksi kodin ulkopuolelle.

 

Mitä jos?

Olen todellakin julki-imetyksen ja täysimetyksen kannattaja. En silti pidä siitä ajatuksesta, että minä itse riisuisin rintani paljaaksi julkisella paikalla imettääkseni. Kuinka mä saisin lisää näkökulmia tähän? Olo julki-imettäessä on tosi inhottava. Pelkään että joku paheksuu.

No, mitä jos vauva alkaa itkeä kun olemme julkisilla paikoilla? Tilannehan on satavarmasti edessä. Ja on sitä jo tapahtunut, anteeksi Ratinan Newbie-myymälän henkilökunta, meidän minimösjöö veti raivarit kun oltiin hakemassa nimiäisvaatteen alle valkoista bodya. Avuttomuuden tunne ja minipaniikki, ei yhtään mun juttu. Ja mitä jos joku paheksuu?

No julkinen kakkashow sitten. Toivottavasti ei ole ikinä edessä. Ei edes mennä tähän. 😀

Siispä olin tosi onnellinen, kun Joni tarjoutui olemaan vauvan kanssa sen aikaa kun minä pääsen nauttimaan olostani mamaseurassa, ja saamaan lisätietoa synnytyksestä ja raskaudesta palautumiseen.

Ollaanhan me silti kyläilty, käyty ostoksilla ja hengailtu ihan julkisilla paikoilla vauvan kanssa. Olen imettänyt ravintoloissa ja ollaan pidetty kyläily- ja shoppailumaratooneja vauva mukana. Aina on silti sellainen pieni kutkutus takaraivossa – mitä jos täällä on joku joka ei pidä siitä, että otimme vauvan mukaan? Mitä jos joku tulee sanomaan pahasti?

 

Mikä neuvoksi?

Äidit ja isät, onko teillä ollut aina helppoa liikkua vauvan tai lapsen kanssa kodin ulkopuolella? Miten mä saisin rohkeutta kohdata (väistämättömiä) epämieluisia tilanteita, ja madaltaisin kynnystä lähteä vauvan kanssa kodin ulkopuolelle?

 

Sanna

12 tunnin työpäivä kaksikuisen vauvan äitinä

 

Että mä stressasin tätä päivää. Kellon ympäri työpäivää tapahtumassa, missä toimin tapahtuman ajan vastaavana tuottajana. Äitinä, jonka vauva on vasta parin kuukauden ikäinen, ja vieläpä täysimetyksellä! Olenko hullu?

Tiesin jo raskausaikana etten malta olla aloillani ja keskittyä pelkästään äitiyslomaan ja vauvan kanssa olemiseen. Tiesin, että tulen tekemään tapahtumia ja niihin liittyviä back office -hommia. Toivoin että pystyn myös tekemään Tikis-treenimedian kanssa töitä, ja onneksi tämäkin näyttää onnistuvan! ❤️

Mutta silti. Missä menee meidän perheen raja siinä, kuinka paljon vauvan vanhemmat ovat poissa kotoa, tekevät ihan muita juttuja kuin ovat vauvan kanssa? Jotkuthan eivät poistu kotoa ollenkaan ilman vauvaa, kun vauva ei vielä ymmärrä olevansa äidistään irrallinen olento. Kumpi ääripää on terveellisempi? Missä menee keskitie?

 

Eniten stressaa imetys

Yksi isoin huolenaihe erossaolossa on imetys, vauvan ruokinta ja maidon riittävyys. Maidon pumppaus on oikeasti taitolaji, joka vaatii tietynlaiset olosuhteet että maito alkaa herua. Aloin pumpata maitoa pakkaseen heti vauvan synnyttyä ja maidon noustua. Pelkään, etten saa pumpattua vauvalle riittävästi ruokaa poissaoloni ajaksi. Sen lisäksi pelkään, että poissaollessani en ehdi tai en pysty pumppaamaan maitoa, ja sehän voi aiheuttaa paitsi epämukavan olon ja rintatulehduksen, myös maidontulon ehtymistä. Apua! Kuinkahan nopeasti maidontulo voi ehtyä kokonaan?

 

Nyt se on tehty!

Nyt kun ensimmäinen tapahtumatyökeikka on ohi, on olo tapahtumadarrainen mutta onnellinen ja innostunut! Aika ihanaa kun alan olla taas tässä maailmassa, ja voin välillä tehdä ihan omia juttujani. Se on mulle niin tärkeää, että saan tuntea olevani tärkeä ja jossain hyvä!

Kuinka imetyshommat siis onnistuivat, vai epäonnistuivatko ne? Pumppailin parina edeltävänä päivänä jääkaappiin pojalle yhteensä noin 5 aterian maidot. Suunniteltiin, että syötän Eikun juuri ennen töitä ja heti töiden jälkeen. Sen lisäksi pojat tulivat käymään pari kertaa tapahtumapaikalla mun työpäivän aikana. Mulla oli myös mukana rintapumppu ja pari pulloa, ja kävin pari kertaa täyttämässä pullot maidolla tapahtumapäivän aikana. 😀 Voi apua, en olisi ikinä uskonut että touhuilen töissä jotain tällaista!

Kyllä mä varmaan viiden vuoden päästä ajattelen, että oon aivan hullu kun en halua nauttia äitiyslomasta ja olla vaan vauvan kanssa. Tottahan se on, että säätöä ja suunnittelua nää mun menot aiheuttaa. Oon silti tosi kiitollinen että Jonilla on mahdollisuus olla vauvan kanssa, ja että saan tehdä omia juttujani. I’m back!

Vai oonko mä hullu?

Sanna