Hae
Sanna Laitinen

Kuume joka ei lähde edes tulehduskipulääkkeillä!

 

Tää viikonloppu ollaan pääkaupunkiseudulla meidän toisessa kodissa. Mulla oli perjantaina täällä Etelä-Suomessa pari palaveria ja Jonilla töitä, joten oli luontevaa yhdistää ystävien moikkausreissu ja asioiden hoitamisreissu näin viikonlopuksi. Suunnitelmissa oli käydä tyhjentämässä tarpeettomaksi jäänyt yrityksen varastotila Töölössä, treenata Ison Omenan Fressillä ja nähdä ystäviä (ja vauvakavereita myös!).

Kotimatkalla, palavereiden jälkeen perjantaina alkuiltapäivästä valittelin autossa kehnoa vointiani. Lihaksia kolottaa, väsyttää ja olo on kovin vetämätön. Flunssaoireita oli ollut muutamana päivänä. Päätin levätä iltapäivän ja siirrellä muita menoja eteenpäin.

Kotiin päästyä kuume alkoi nousta kohisten. Hyvä kun jaksoin kävellä tai pidellä vauvaa. Ruokahalu oli aivan kateissa ja olo aivan järkyttävä. En löytänyt kuumemittaria, joten hirmukorkean kuumehorkan pelossa nappasin Burana kuussatasen.

 

Kuume laski – ja nousi heti uudelleen!

Tunnin kuluttua kuume alkoi laskea ja olo parantua – jaksoin syödä vähän ja palasin takaisin pehkuihin. Kolmen tunnin päästä kuume palasi – ensin 38,1, sitten 39,1 ja 39,5 jälkeen otin seuraavan lääkeannoksen, vaikken tietenkään saisi niin tiuhaan syödä Buranaa.

Viestittelin digiklinikan lääkärin kanssa – mikä hitto mulla on? Voinko kuolla tässä yön aikana? Samaan aikaan kysyin Imetyksen tuki -ryhmässä sairaana imetyksestä, ja saman tien ystäväni laittoi viestiä että rintatulehdus voi nostattaa vain korkean kuumeen ilman muita oireita. Tulehdukseen tarvitaan saman tien antibiootti, sillä hoitamattomana rintatulehdus voi olla vaarallinen.

 

 

Digiklinikan lääkäri kehotti käymään seuraavana päivänä vielä lääkärissä tutkituttamassa sairautta. Tulehdukseksihan tuo todettiin, ja nyt odotellaan sängyn pohjalla, koska olo paranisi.

En tykkää yhtään syödä antibiootteja. Tuntuu että niistä aiheutuu vatsalle ylimääräisiä vaivoja, ja olin tyytyväinen kun en pelkästään pyytänyt digiklinikalta kuuria ja alkanut syömään. Parempi tutkia, onko kyseessä todella bakteeritulehdus joka vaatii lääkehoitoa.

Ja nyt kun meillä on pieni vauva täysimetyksellä – voinko jatkaa imetystä antibioottikuurin ajan? Voinko pakastaa rintamaitoa myöhempää käyttöä varten kun syön antibiootteja? Millaisia oireita vauvalle tulee minun syömästäni kuurista?

Samalla mietin, kuinka herkästi vauvoja lääkitään jos jokin oire ilmaantuu – Cuplatonia esimerkiksi suositellaan jos vauva kärsii ilmavaivoista, mutta ajatus vauvan lääkitsemisestä tuntuu ihan kamalalta. Miten eri lääkkeet vaikuttavat esimerkiksi vauvan suolistoon?

En missään nimessä arvostele niitä jotka käyttävät näitä lääkkeitä, olen vain persoonaltani varsin neuroottinen ja peloissani kaikesta uudesta, ja taivas miten ylisuojeleva mutsi musta on tulossa…

Te ketkä olette syöneet antibioottikuurin ja imettäneet, onko vauvalle tullut oireita? Oletteko lääkinneet vauvaa ja onko oireisiin löytynyt apua? Onko äidin antibioottien syönnillä vaikutusta esim rokotuksien antamiseen?

Neuroottisesta Laitislandiasta hyvää iltaa.

Sanna

Follow my blog with Bloglovin

Kehon muutokset – kuukausi synnytyksestä

 

Nyt kun kuukausi, eli neljä viikkoa ja risat on kulunut synnytyksestä, voi jo vähän vetää yhteen omaa palautumista. Olo alkaa olla jo normaali (tai siis niin normaali kuin näillä vauva-ajan yöunilla ja kehon hormonitoiminnoilla on mahdollista), enää ei satu eikä vuoda, ja treenaamaankin olen uskaltanut lähteä. Voisi siis sanoa että fyysinen palautuminen on täällä hyvällä mallilla. Henkisestä puolesta kirjoitin jo ensifiiliksiä Romahdus. Baby blues -tarinani -postauksessa, ja onneksi meno alkaa tasaantua pikkuhiljaa… ja tietysti uusia huolenaiheita pulpahtaa ilmoille joka päivä! 😀

Ulkoisestikin olemus on edelleen varsin erilainen kuin ennen synnytystä – viime keväänä ostetut housut eivät mene reisistä saati vyötärön kohdalta jalkaan. Jalka- ja vatsaosastolle on siis tarttunut raskausaikana syötyjä suklaita, enkä sano tätä pahalla tai itseäni soimaten. Olen varsin tyytyväinen omaan kehooni nytkin, ja olen onnellinen jokaisesta nautitusta herkusta! Olen saletisti ansainnut kaiken hyvän. Jos jotain, niin muuttunut kehoni kannustaa minua tekemään kaikkeni, jotta kehoni toimisi mahdollisimman optimaalisesti. Minua itseäni, perhettäni ja etenkin vauvaani ajatellen!

Raskaudesta jäi jälkeen vatsaani myös tumma napa, ja navasta lähtevä juova suoraan ylös- ja alaspäin kulkeva linea negra. Tuo tumma viiva on ilmeisesti seurausta muuttuneesta hormonitoiminnasta, ja häviää ehkä ajan kanssa. Minua nämä muistuttavat siitä suuresta, huikeasta työstä jonka kehoni on tehnyt.

 

 

Kaksi ensimmäistä viikkoa

Kaksi ensimmäistä viikkoa synnytyksestä meni ihan vaan toipuessa ja etsiessä omaa kehoa uudelleen. Yksikään vatsalihas ei tuntunut toimivan kuten ennen raskautta, lantionpohjan lihaksia hyvä kun uskalsi aktivoida. Toivoin kovasti että palautuisin nopeasti ja pääsisin taas omaan kehooni, siihen energiseen kroppaan, jonka kanssa on kiva treenata.

Kun synnytyksestä oli kulunut reipas viikko, menin ensi kertaa äitiysfysioterapiaan. Fyssari haastatteli taustoistani ja tarkisti lähtötilanteen ryhtilihasten osalta. Aloitettiin heti kevyet aktivointiharjoitukset, ja sain kotiläksyjä. Suorien vatsalihasten erkaumaa oli, ja on edelleen, joidenkin senttien verran navan kohdalla. Muualla erkauma on hyvin pieni.

Erkaumasta johtuen en siis vielä uskalla tehdä räjähtäviä tai tärähdyksiä sisältäviä treeniliikkeitä – juokseminen ja burpeet esimerkiksi ovat pannassa, samoin kaikenlaiset isoilla treenivastuksilla jumppaamiset. Ensin odotellaan että erkauma pienenee ja keskivartalon tukilihakset alkavat suojata selkärankaa ja sisäelimiä kuten ennen raskautta – ja toivottavasti paremminkin!

Ensi viikkoina harjoiteltiin kotona noin muutenkin muun muassa makuulta ja istualta nousemista, ja takaisin istumaan käymistä tai makuulle käymistä. Kun vatsalihakset eivät oikein toimi, on yllättävän hankalaa tuo pystyyn nouseminen! Viimeisillään raskaanaolevat tietää… Myös ”nopeasti” vessassa käymisestä tuli pariksi viikoksi mission impossible.

Kivuiltakaan en ole välttynyt – ensimmäisten pienten kävelylenkkien tai kotiaskareiden touhuamisten jälkeen syvät vatsalihakset ja lantionpohjalihakset tuntuivat aivan älyttömän kipeiltä! Samoin fyssarilta läksyksi saamieni harjoitteiden jälkeen tuntuu että nuo superpienin liikkein treenatut syvät lihakset ovat aivan jumissa.

 

 

 

Niska-hartiaseudun jumit

Ja jumeista puheenollen – ylävartalon lihakset saavat ihan uudenlaista rasitetta, kun perheeseen syntyy uusi jäsen. Ainakin minun niska-hartiaosastoni on aivan jumissa, kun meidän pientä tulee kanneltua ties minkälaisissa asennoissa, välillä ihan kunnon päänsärkykohtauksiin asti. Fyssarin ”lempeä” käsittely ja tekemäni yläkropan liikkuvuusharjoitukset onneksi ovat auttaneet. Näistä tulossa oma postauksensa! 🙂

Ihan supermotivoivaa taas on se, että kaikista joulukuun herkutteluista huolimatta joka päivä näen tai tunnen pientä muutosta ja kehitystä kehossa, joka päivä peilikuvakin alkaa näyttää enemmän minulta!

Isäni sanoi minulle, kun harmittelin viime huhtikuussa ostamieni housujen liian pientä kokoa, että kyllä ne ensi huhtikuussa taas mahtuu jalkaan. Tässä onkin hyvä tavoite tulevalle vuodelle. #mamatikis!

Sanna