Hae
Sanna Laitinen

Eroon herkkukierteestä – mielikuvaharjoitus osa 3

 

Hellurei!

Millaisia uuden vuoden lupauksia teit? Mä taisin tehdä #mamatikis -nimisen lupauksen. Siinä ei ole mitään konkreettista numeerista, ulkonäöllistä tai suoritusperusteista tavoitetta, mutta mielenkiinnolla odotan millainen mun meininki on huhtikuussa! Viime vuoden huhtikuussa ostetut pökät ei mene millään jalkaan – eikä oikeasti mitään väliä vaikkei ne menisi tämänkään vuoden huhtikuussa – mutta katsotaan! Katsotaan millainen on Sannan #mamatikis-projekti. Eka steppi on kuntoutua muun muassa synnytyksen aiheuttamasta suorien vatsalihasten erkaumasta, jotta pääsen tekemään välillä vähän räjähtäviä liikkeitä, treeniliikkeitä vähän isommilla vastuksilla, ja tärähtäviä liikkeitä kuten vaikkapa juoksua.

 

Eroon herkkukierteestä

No mutta. Mennään haitallisen herkuttelukierteen kitkemiseen takaisin! Jos vielä et perehtynyt harjoituksen osiin 1 ja 2, voit kliksutella lukemaan ne täältä:

Eroon herkkukierteestä, osa 1

Eroon herkkukierteestä, osa 2

Herkuttelussahan ei ole mitään vikaa niin kauan kun se pysyy omissa hyppysissä, hallinnassa. Silloin herkkukierre on hyvä tiedostaa, jos alkaa tuntua että herkut ohjaavat sinua, ja sinä et enää ohjaa omaa herkutteluasi. Meikäläinen aikoo nauttia lempiherkuistani täysin siemauksin – mutta sillä tavalla, että minulla pysyy hyvä mieli.

Eroon herkkukierteestä osa 1 -kirjoituksessa listattiin kaikki mahdolliset perustelut sille, miksei enää haluta herkutella itselle haitallisella tavalla. Tämän listan tarkoituksena on muistuttaa mielelle kerta toisensa jälkeen, miksei haitallinen ja liiallinen herkuttelu välttämättä kannata. Syitä voi tulla lisää ajan mittaan, ja ne kannattaa muistaessaan kaikki kirjoittaa ylös samaan paikkaan, vaikkapa puhelimen muistiinpanoihin tai paperikalenterin tyhjälle sivulle. Listaan kannattaa myös palata säännöllisin väliajoin – ei siis pelkästään silloin kun herkkuhimot ovat ottamassa vallan, vaan silloinkin kun fiilis on luottavainen ja hyvä!

Eroon herkuttelukierteestä osa 2 -postauksessa käsiteltiin niitä ajatuksia, jotka pulpahtavat mieleen monesti, kun käy ajatuksella läpi osan 1 listaa. Mielelläni luopuisin herkuttelusta, mutku arki koittaa, niin miten kuvittelen selviäväni väsymyksestä ilman rasvaa ja lisättyä sokeria? Mitä ihmettä minä syön, jos en saa energia-annostani herkuista?

Mieti mahdollisimman monta hyvää vaihtoehtoa

Seuraava etappi on alkaa miettiä vaihtoehtoja – mahdollisimman paljon vaihtoehtoja jokaiseen mutku -kohtaan. Millaisia tunteita jokainen mutku-kohta edustaa, ja millaisin tavoin voisi vastata voihin tunteisiin kehoa ja mieltä tyydyttävällä tavalla? Tähän voi tarvita jo vähän isomman paperin tai vaikkapa ystävän apua vaihtoehtojen miettimisessä. Muista armollisuus – liian tiukoilla vaihtoehdoilla mennään herkästi metsään!

Esimerkiksi:

Miten selviän väsymyksestä ilman kaamosherkkujani?

(Tässä ehkä taustalla pientä henkistä uupumusta, johon haetaan herkästi lyhytaikaista lohtua herkuttelusta. Mitä muita keinoja on uupumuksen helpottamiseen?)

=> Korvaa herkut terveellisemmillä vaihtoehdoilla ja lisää ruokavalioon enemmän oikeaa ruokaa. Muista ettei aina ja joka paikassa tarvitse kieltäytyä herkuista!
Paksut, lusikoitavat smoothiet jäätelön sijaan. Raakasuklaa normisuklaan paikalle.
Isommat lämpimät ateriat mahdollisimman hyvistä raaka-aineista.

=> Muita vaihtoehtoja syömisen tilalle:

Meditointi, eli mielen venyttely, lisää onnellisuutta, läsnäoloa ja vireystilaa. Kaksi minuuttia meditointia muutaman kerran viikossa.
Rauhallista kehon ja mielen treeniä – joogaa, pilatesta tai jokin ihana venyttelytunti.
Säännöllinen ystävien näkeminen ja maailman parantaminen

Millaisia korvaavia juttuja sinä keksit oman mutku-listasi perusteella?

 

Eroon herkkukierteestä -postaussarja jatkuu…

Tiedättekö mitä… meinasi näistä kolmesta postauksesta tulla niin pitkiä, että paloittelin Eroon herkkukierteestä -postaussarjan nyt kuusiosaiseksi. Kolme postausta tulossa lisää. Nämä seuraavat kolme postausta eivät sisällä näin konkreettisia harjoituksia, vaan ovat ennemminkin aivokarkkeja – siis semmoisia ehkä uusia näkökulmia herkutteluun ja terveellisempään elämään tarjoavia kirjoituksia, jotka toivottavasti avaavat sinulle oman mielesi toimintaa vähän lisää.

Sanna

Kuume joka ei lähde edes tulehduskipulääkkeillä!

 

Tää viikonloppu ollaan pääkaupunkiseudulla meidän toisessa kodissa. Mulla oli perjantaina täällä Etelä-Suomessa pari palaveria ja Jonilla töitä, joten oli luontevaa yhdistää ystävien moikkausreissu ja asioiden hoitamisreissu näin viikonlopuksi. Suunnitelmissa oli käydä tyhjentämässä tarpeettomaksi jäänyt yrityksen varastotila Töölössä, treenata Ison Omenan Fressillä ja nähdä ystäviä (ja vauvakavereita myös!).

Kotimatkalla, palavereiden jälkeen perjantaina alkuiltapäivästä valittelin autossa kehnoa vointiani. Lihaksia kolottaa, väsyttää ja olo on kovin vetämätön. Flunssaoireita oli ollut muutamana päivänä. Päätin levätä iltapäivän ja siirrellä muita menoja eteenpäin.

Kotiin päästyä kuume alkoi nousta kohisten. Hyvä kun jaksoin kävellä tai pidellä vauvaa. Ruokahalu oli aivan kateissa ja olo aivan järkyttävä. En löytänyt kuumemittaria, joten hirmukorkean kuumehorkan pelossa nappasin Burana kuussatasen.

 

Kuume laski – ja nousi heti uudelleen!

Tunnin kuluttua kuume alkoi laskea ja olo parantua – jaksoin syödä vähän ja palasin takaisin pehkuihin. Kolmen tunnin päästä kuume palasi – ensin 38,1, sitten 39,1 ja 39,5 jälkeen otin seuraavan lääkeannoksen, vaikken tietenkään saisi niin tiuhaan syödä Buranaa.

Viestittelin digiklinikan lääkärin kanssa – mikä hitto mulla on? Voinko kuolla tässä yön aikana? Samaan aikaan kysyin Imetyksen tuki -ryhmässä sairaana imetyksestä, ja saman tien ystäväni laittoi viestiä että rintatulehdus voi nostattaa vain korkean kuumeen ilman muita oireita. Tulehdukseen tarvitaan saman tien antibiootti, sillä hoitamattomana rintatulehdus voi olla vaarallinen.

 

 

Digiklinikan lääkäri kehotti käymään seuraavana päivänä vielä lääkärissä tutkituttamassa sairautta. Tulehdukseksihan tuo todettiin, ja nyt odotellaan sängyn pohjalla, koska olo paranisi.

En tykkää yhtään syödä antibiootteja. Tuntuu että niistä aiheutuu vatsalle ylimääräisiä vaivoja, ja olin tyytyväinen kun en pelkästään pyytänyt digiklinikalta kuuria ja alkanut syömään. Parempi tutkia, onko kyseessä todella bakteeritulehdus joka vaatii lääkehoitoa.

Ja nyt kun meillä on pieni vauva täysimetyksellä – voinko jatkaa imetystä antibioottikuurin ajan? Voinko pakastaa rintamaitoa myöhempää käyttöä varten kun syön antibiootteja? Millaisia oireita vauvalle tulee minun syömästäni kuurista?

Samalla mietin, kuinka herkästi vauvoja lääkitään jos jokin oire ilmaantuu – Cuplatonia esimerkiksi suositellaan jos vauva kärsii ilmavaivoista, mutta ajatus vauvan lääkitsemisestä tuntuu ihan kamalalta. Miten eri lääkkeet vaikuttavat esimerkiksi vauvan suolistoon?

En missään nimessä arvostele niitä jotka käyttävät näitä lääkkeitä, olen vain persoonaltani varsin neuroottinen ja peloissani kaikesta uudesta, ja taivas miten ylisuojeleva mutsi musta on tulossa…

Te ketkä olette syöneet antibioottikuurin ja imettäneet, onko vauvalle tullut oireita? Oletteko lääkinneet vauvaa ja onko oireisiin löytynyt apua? Onko äidin antibioottien syönnillä vaikutusta esim rokotuksien antamiseen?

Neuroottisesta Laitislandiasta hyvää iltaa.

Sanna

Follow my blog with Bloglovin