Hae
Sanna Laitinen

Meille tuli joulu.

 

Onhan se jo marraskuun puoliväli. Jouluhullut kaivautuvat pehmoisista pesistään koristelemaan ympäröivää maailmaa. Lukeudun heihin!

Meille tuli joulu.

Vaikka en pidä itseäni kovin taitavana shoppailijana enkä tykkää hamstrata tavaraa (onneksi, sillä meillä ei ole säilytystilaa), tykkään pukea kotia joulua varten. Paitsi kaksi vuotta sitten; Sinä talvena kun esikoinen syntyi, en jaksanut yhtään laittaa joulua. Mutta siitä on taas noustu, ja otettu vähän keeääntyneitä velkoja takaisinkin päin. Myös viime vuoden marraskuussa meille ilmestyi joulukuusi heti marraskuun alussa.

 

Mielestäni pimeä vuodenaika kaipaa pientä pilkettä, kotoilun tunnelmaa, lämpöä ja pörröisyyttä. Semmoista, että vaikka olisi ihan yksikseen, ei olo tunnu yksinäiseltä. Vaikka olisi pimeää, ei tunnu pimeältä. Pientä tuiketta, jouluherkkujen tuoksua, sopivassa suhteessa yhdessäoloa ja sopivasti kaivattua rauhaa, omaa aikaa.

Omaan silmääni joulun koristeet ovat parhaimmillaan todella kauniita, ja on oma traditionsa ja juhlahetkensä pukea koti joulua varten. Siihenkin kuuluu sopivasti yhteistä tekemistä ja omaa rauhaa.

Joulukotikin saa olla koti – kaikkine kotiin kuuluvine tavaroineen. Meille saa muuten ehdottaa näppärää lelulaatikkoa, ennustan seuraaville kuukausille joitakin leluja lisää meidän olohuoneeseen…

 

Pojan ja siskoni kanssa puettiin meidän kuusi joulua varten yhdessä. Ensimmäistä kertaa esikoinenkin ymmärsi että nyt koristellaan kuusi. Ihanaa katsoa pienen pojan intoa auttaa koristelutehtävissä. Eniten koristeita taitaakin löytyä juuri vaahtosammuttimen korkeudelta.

Kuuseen on myöhemmin ilmestynyt uusia koristeita, kun bongasin muutaman lintusen Ratinassa myynnissä. On kivaa, kun kuusesta saattaa bongata erilaisia pieniä yllätyksiä, kun sitä kurkkii lähemmin. Vaikka lintuja, karkkikääröjä, kimmeltävän koristeen tai vaikka pienen sydämen.

Traditioihin ja omiin juhlahetkiinsä kuuluu synttäritkin – isolla osalla perhettä on syntymäpäivät juuri marras-joulukuussa. Mikä sen mukavampaa, kun juhlia yhdessä elämää keskellä pimeää vuodenaikaa.

 

 

Piparkakkuja meillä leivotaan myös pian. Ollaan pojan kanssa kummatkin sellaisia piparihiiriä, että ennustan jouluksi tarvittavan ihan uuden leipomishetken – äitini reseptillä piparkakuista tulee taivaallisen makuisia.

Joulun tunnelmointi tekee ainakin minulle niin hyvää pimeään aikaan, että mielelläni fiilistelen tätä niin pitkään kuin mahdollista. Tämä on minulle yksi parhaista tavoista selättää loppuvuoden kaamosväsymys – joulu.

Ihana joulu.

Sanna

Poika vai tyttö?

 

Kumpi meille tulee?

Nyt kun ollaan jo melkein raskauden puolivälin tienoilla ja suurin huoli raskauden jatkumisesta ja pienokaisen hyvinvoinnista on väistynyt ja tilalle tullut kutkuttava onnellisuuden ja odotuksen tunne, herää uteliaisuus väistämättä. Tuleekohan meille toinen poika, vai pieni tyttö?

Esikoisesta minulla ei ollut minkäänlaisia aavistuksia, kumpaa sorttia olisi tulossa. Utelias kyllä olin silloinkin ja halusin mahdollisimman aikaisin tietää kumpi tulee. Koen että minun on helpompi jotenkin tutustua lapseen ja valmistautua hänen saapumiseensa kun tiedän myös sukupuolen – vaikka sukupuoliasioilla ei ole suurta merkitystä. Kuten todettu, tärkeintä on että lapsi voi hyvin ja toivoakseni on terve. Ihanaa miettiä etukäteen nimivaihtoehtoja ja fiilistellä, onko siellä pieni veikka- vai siskokaveri meidän esikoiselle.

Minulla itselläni on kaksi siskoa, ja silloin pari vuotta sitten oli kieltämättä kummallinen ajatustyö totutella siihen että esikoispoika meille oli tulossa! Toivottavasti en nyt anna väärää kuvaa; olin ja olen ihan älyttömän onnellinen meidän pienestä pojasta, touhuviikarista. En voisi ihanampaa tyyppiä toivoa. Silti näin pienenä kontrollifriikkinä mietin raskauden aikana, että osaanko minä kasvattaa poikaa. Olenko tarpeeksi hyvä äiti?

No olinhan minä, ja osasin ainakin tähän asti! Äitiys on näköjään uuden opettelua ja tietynlaista epävarmuuden sietämistä koko ajan. 😀 Täytyy vain tehdä parhaansa ja luottaa että kyllä niitä oikeita asioita tehdään.

 

Poika vai tyttö?

1. Ne raskausolot! Esikoisesta minulla oli hetken aikaa ihan pientä aamupahoinvointia ja jatkuvaa pientä närästystä, muttei oikein muita vaivoja. Suklaata alkoi tehdä ihan silmittömästi mieli raskauden puolivälistä synnytykseen asti. Nyt on, tiedättekö, aivan samanlaiset olot! En keksi mitään mikä olisi eri tavalla. Vireystila, pieni alkuraskauden pahoinvointi, vielä ei tee kyllä mieli syödä makeaa… eli tästä päätellen odottaisimme poikaa.
Pojalle siis 1 ääni.

2. Vauvan syke. Muutaman kerran olen nyt kuullut vauvan sykkeet, ja sykealue on kiikkunut varsin matalalla. Jonkun uskomuksen mukaan sikiön sykkeiden ollessa alle 140 lyöntiä minuutissa olisi tulossa poika, ja yli 140 lyönnillä saisi odottaa tyttöä. Tästä päätellen tulossa olisi siis poika!
Pojalle 2 ääntä.

3. Äidin naama kukkii. No se ei ole mikään uusi juttu – kärsin hormonaalisesta aknesta muutenkin. Nyt tilanne on kyllä rauhoittunut huomattavasti. Sanotaan että tyttö vie äidin kauneuden. 😀 siispä tyttö vai poika? En tiedä!

Pojalle 2 ja tytölle 1 ääni?

4. Linea negra. Nyt on alkanut napa taas tummentua – eiköhän se linea negra taas löydä vatsanseutuville. Linea negra lienee pojan merkki.
Pojalle 3 ääntä, tytölle 1 ääni.

5. Isoveljen hiusrajan muoto. Siis wau, tällaisestakin voi ennustaa vai? Ystäväni tiesi, että isoveikan hiusrajasta niskassa voi päätellä, tuleeko tyttö vai poika. Tasainen viivasuora hiusraja viittaa poikaan, ja V-malli viittaisi tyttöön. Hän veikkasi meille tyttöä.
Pojalle 3 ääntä, tytölle 2 ääntä.

6. Kiinalainen kalenteri. Kiinalaisen kalenterin väitetään ennustavan syntyvän lapsen sukupuolen 90 % tarkkuudella. Noh, ken tietää. Kalenterissa katsotaan hedelmöityskuukausi ja äidin ikä, ja sen perusteella kalenteri ennustaa lapsen sukupuolen. Kurkkasin esikoisen ”ennusteen”, ja oikein meni. Poika tuli! Tämän kuopuksen kohdalla kalenteri ennustaa tyttöä.
Pojalle 3 ääntä, tytölle 3 ääntä.

7. Nub-teoria. Kerrotaan että ultrakuvassa näkyvästä ”nubista” voi päätellä lapsen sukupuolen. Harmi vain, täällä on ultrakuvia tuijoteltu, eikä nubista ole tietoakaan. Ei siis mitään hajua!

 

Eli…

Noh, näiden veikkausten perusteella on – yllätys yllätys – 50 % mahdollisuus saada esikoiselle pikkuveikka, ja 50 % mahkut pikkusiskoon. 😀 Selvä.

Ultrassahan sen sukupuolen saattaisi nähdä, ja ollaankin pari kertaa saatu yhteneväiset veikkaukset. Voi kyllä myös olla, että ultran veikkaukset osuvat viimeiseen asti vikaan, ja meille syntyykin ihan vastakkaista sukupuolta edustava pieni kulta!

Onko siellä ennustajia paikalla – tietäisitkö sinä, kumpaa täällä odotetaan?

Sanna